Un giorno di regno

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Un giorno di regno, ossia il finto Stanislao (suom. Päivä kuninkaana) on italialaisen oopperasäveltäjä Giuseppe Verdin kaksinäytöksinen ooppera, jonka italiankielisen libreton kirjoitti Felice Romani.[1] Libretto perustuu ranskalaisen Alexandre-Vincent Pineux Duvalin näytelmään ”Les Faux Dtanislas”. Ooppera sai ensi-iltansa Milanon Teatro alla Scalassa 5. syyskuuta 1840.

Un giorno di regno on Verdin ensimmäinen yritys koomiseksi oopperaksi. Teos oli kuitenkin lähes täydellinen epäonnistuminen, ja siihen liittyi myös säveltäjän henkilökohtaisia ongelmia, sillä hänen puolisonsa Margherita Barezzi kuoli sävellystyön aikana. Verdi ei palannut koomisten oopperoiden säveltämiseen ennen kuin vasta uransa lopulla oopperassa Falstaff.

  • Ritari di Belfiore, Puolan kuninkaan Stanislauksen peitenimi (baritoni)
  • Kelbarin paroni (buffo)
  • Markiisitar del Poggio, nuori leski ja paronin veljentytär ja ritarin rakastettu (mezzosopraano)
  • Herra La Rocca, Bretagnen valtionvarainhoitaja Edoardon setä (buffo)
  • Kreivi Ivrea, Brestin komentaja (tenori)
  • Delmonte (basso)
  • Kuoro, ystäviä, palvelijoita sekä paronin vasalleja.

Ooppera kertoo maanpaossa elävän Puolan kuninkaan Stanisław Leszczyńskin (Stanislaus I 1677–1766) kohtalosta. Kun hänet oli karkotettu Puolasta ja hän oli menettänyt kruununsa Saksin Fredrik Augustille, hän palasi Puolaan ranskalaisten tukemana. Stanislaus kuitenkin menetti kruununsa uudestaan kolmen vuoden kuluttua hävittyään Saksin joukoille. Hän pakeni Ranskaan.

  1. Veckans Krönika, 04.10.1913, nro 34, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.07.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]