Tämä on lupaava artikkeli.

Terttuselja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terttuselja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Dipsacales
Heimo: Tesmayrttikasvit Adoxaceae
Suku: Seljat Sambucus
Laji: racemosa
Kaksiosainen nimi

Sambucus racemosa
L.

Muunnokset
  • S. r. var. arborescens
  • S. r. var. racemosa
Katso myös

  Terttuselja Wikispeciesissä
  Terttuselja Commonsissa

Verso syksyllä

Terttuselja eli euroopanterttuselja (Sambucus racemosa) on punamarjainen, pari metriä korkea pensas. Sen luontainen kasvualue on Etelä- ja Keski-Euroopassa, mutta yleisenä puutarhakasvina se on levinnyt satunnaisesti luontoon laajalla alueella lähes koko Euroopassa ja Luoteis-Aasiassa. Terttuseljan marjat ovat lievästi myrkyllisiä.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttuselja kasvaa 2–4 metriä korkeaksi. Sirottavahaaraiset oksat ovat kellanharmaita. Lehdet ovat vaaleanvihreitä ja päätöparisia. Lehdykät ovat 4–12 cm pitkiä, suikeita ja hammaslaitaisia. Kasvi kukkii toukokuussa kellan- tai vihertävänvalkoisin kukin. Punaiset, lievästi myrkylliset marjat kypsyvät loppukesästä.[2] Ulkonäkönsä puolesta terttuselja muistuttaa hieman pihlajaa, mutta seljan tympeä, voimakas haju estää ihmistä syömästä sen marjoja vahingossa.[3] Monet linnut kuitenkin syövät sen marjoja, muun muassa kottaraisten näkee usein parvina ruokailevan seljapensaissa. Linnut myös levittävät tehokkaasti sen siemeniä.[4]

Terttuselja on alun perin kotoisin Etelä- ja Keski-Euroopasta. Luontainen kasvualue ulottuu idässä Puolaan saakka. Nykyään lajia tavataan satunnaisesti lähes koko Euroopassa sekä Luoteis-Aasiassa. Pohjois-Eurooppaan terttuselja on tuotu puutarhakasviksi jo vuosisatoja sitten. Kasvin siemeniä on esimerkiksi löydetty arkeologisissa kaivauksissa keskiaikaisista kerrostumista. Suomen luontoon terttuselja alkoi levitä puutarhoista 1900-luvun alkupuolella.[5][6] Nykyään terttuselja on varsin yleinen Etelä-Suomessa ja tavallinen Oulun korkeudelle saakka.[7]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puutarhoista terttuselja on karannut vieraslajiksi esimerkiksi puistoihin, tienvarsiin, metsiin ja kallioille. Vanhoissa pihapiireissä kasvia tavataan tyypillisesti ulkokäymälän tai tunkion läheisyydessä runsasravinteisessa kasvupaikassa. Tästä terttuselja onkin saanut Suomessa kansanomaisen nimityksen "paskamarja".[2][5]

Terttuseljaa on kasvatettu Euroopassa pitkään koriste- ja rohdoskasvina. Marjoista on tehty hyytelöä, mehua ja jopa marjaviiniä. Terttuseljan kukat ja kypsät marjat eivät ole myrkyllisiä ja ravintokäytössä myrkylliset siemenet ja raakileet poistetaan.[4] Nykyään terttuseljalla on Suomessa merkitystä lähinnä koristekasvina. Se on talvenkestävä ja kaunis pensas. Terttuseljasta on olemassa muutamia viljelylajikkeita, kuten lehdiltään kapealiuskainen sulkaterttuselja ('Laciniata', 'Plumosa', 'Tenuifolia') ja kellertävälehtinen keltaterttuselja ('Aurea').[5]

Tuholaiset ja kasvitaudit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terttuseljassa tavataan yleisesti seljahärmää (Erysiphe vanbruntiana). Suomesta tätä härmäsientä voi nykyään löytää lähes jokaisesta pensaasta erityisesti sateisina kesinä. Seljahärmä vaurioittaa terttuseljan lehtiä muuttaen ne harmahtaviksi.[5]

  • Tolvanen, Mattias: Terttuselja. Teoksessa Luonnossa. Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 146–147.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Sambucus racemosa. The IUCN Red List of Threatened Species 2018. (englanniksi) (uhanalaisluokitus)
  1. Botanic Gardens Conservation International (BGCI) & IUCN SSC Global Tree Specialist Group: Sambucus racemosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.3.2024. (englanniksi)
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 339.
  3. Ympäristötietokeskus Moreenia: Terttuselja Tampere. Viitattu 26.7.2007.
  4. a b Kysy luonnosta Turun sanomat Ekstra. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 26.7.2007.
  5. a b c d Tolvanen 2008, s. 146–147.
  6. Den virtuella floran Viitattu 13.5.2009.
  7. Kasviatlas 2008: Terttuseljan levinneisyys Suomessa Viitattu 6.10.2009

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]