Tenniöjoki
| Tenniöjoki | |
|---|---|
 Tenniöjoki Sallassa |
|
| Alkulähde | Mikkelitunturi |
| Laskupaikka | Kemijoki |
| Maat | Suomi, Venäjä |
| Pituus | 126 km |
| Alkulähteen korkeus | 4 140 m |
| Virtaama | 49 m³/s |
Tenniöjoki on Kemijoen vasen sivujoki Sallassa Suomessa ja Kantalahden piirissä Murmanskin alueella Venäjällä.
Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki on 126 kilometriä pitkä, ja 62 kilometriä siitä on Suomen puolella. Tenniöjoen valuma-alue on noin 4 140 neliökilometriä ja valuma-alueen vesipinta-ala noin 300 hehtaaria. Vesistön keskivirtaama on 49 kuutiometriä sekunnissa.
Kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki saa alkunsa ja laskee Kemijokeen Suomen puolella mutta virtaa yläjuoksultaan ylintä latvaa lukuun ottamatta Venäjän puolella.[1]
Tenniön latva on kaksihaarainen: oikeanpuoleinen haara, Lautakotaoja, alkaa Sorsatunturin Venäjän-puoleiselta alueelta ja toinen haara virtaa valtakuntainrajan tuntumassa.
Joen Venäjän puoleisella osalla sen laajentumina ovat Tenniöjärvi ja Sotkajärvi.[1]
Suomen puolella Tenniöjoki virtaa ensin Sallan kunnan alueella ja laskee Kemijokeen Savukosken kirkonkylän lähellä.[1][2]
Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokeen laskevat sen alajuoksulla Suomen puolella koillisesta Naruskajoki ja kaakosta Kuolajoki, joka myös saa alkunsa Venäjän puolelta.[1]
Pienempiä sivujokia ovat Suomen puolella Sieri-, Kuosku- ja Sappioja, luoteesta Maltio- ja Karhujoki, pohjoisesta Pyhäjoki ja Iso Ulmoja sekä monia pienempiä ojia.[1]
Venäjän puolella suurin sivujoki on jokeen kaakosta laskeva Nurmijoki.[1][3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen toista maailmansotaa koko joki valuma-alueineen oli osa Suomea. Kun noin puolet Sallan kunnasta käsittänyt Sallan–Kuusamon alue sodan lopulla vuonna 1944 luovutettiin Neuvostoliitolle, tuli pääosa joen yläjuoksusta valuma-alueineen ylintä latvaa lukuun ottamatta kuulumaan Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjään.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suuri tietosanakirja. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
- Tietojätti. Gummerus, 1985. ISBN 951-864-059-9.
- Keski- ja Ylä-Kemijoen kalatalousselvityksiä vuosina 1989–2000, s. 34–35. Lapin ympäristökeskus, 2006. ISSN 1455-2639. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ Suomen kartta Fonecta. Viitattu 27.11.2015.
- ↑ Aino. Suuri Suomen kartasto, s. 266-267. Helsinki: Genimap, 2005. ISBN 951-593-963-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tenniöjoki Wikimedia Commonsissa
