Teatterimuseo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teatterimuseo toimii Helsingin Kaapelitehtaalla, kuvattu vuonna 2021.

Teatterimuseo on Kaapelitehtaalla Helsingin Salmisaaressa toimiva valtakunnallinen esittävien taiteiden, erityisesti teatterin ja tanssin valtakunnallinen vastuumuseo, jonka yhteistyöverkoston muodostaa teatterin kenttä. Museon painopistealue on teatterikasvatus.[1]

Alkuvaiheessa oli tarkoitus kerätä kokoelmiin pääkaupungin teatteritoimintaa koskevaa aineistoa, mutta se kuitenkin aloitti tallentamaan koko suomalaisen teatterin historiaa.[2] Vuonna 1992 Helsingin teatterimuseosäätiö muutettiin Teatterimuseosäätiöksi ja Helsinki jäi pois myös Teatterimuseon nimestä.[2] Vuonna 1994 Teatterimuseo nimettiin valtakunnalliseksi erikoismuseoksi.[2] Vuonna 2020 uuden museolain myötä Teatterimuseo nimitettiin valtakunnalliseksi vastuumuseoksi.[3]

Museo sai alkunsa vuonna 1962, kun Helsingin kaupunki perusti Helsingin teatterimuseosäätiön lahjana 90-vuotiaalle suomalaiselle teatterille.[2] Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton teatterimuseojaos oli kerännyt esineistöä ja 1940-luvulta alkaen.[2] Niiden lisäksi museon kokoelman perustana toimivat Suomen Kansallisteatterin lahjoittamat 45 pukua ja Kaarlo Bergbomin satavuotisnäyttelyyn vuonna 1943 kerätyt Suomalaisen Teatterin alkuvaiheeseen liittyvät esineet.[2]

Ensimmäiset näyttelytilat sijaitsivat Balderin talossa Aleksanterinkadulla.[4] Ensimmäinen näyttely avattiin 27. maaliskuuta 1963.[4] Ensimmäisen vuoden aikana kävi avajaisten kutsuvieraiden lisäksi 584 henkilöä.[4]

Museon arkistossa on noin 880 hyllymetriä teatteri- ja tanssialan toimijoiden henkilöarkistoja sekä teattereiden ja erilaisten teatteriin liittyvien yhdistysten arkistoja.[5] Kattavimmin arkistossa on toimintansa lopettaneiden tai toisiin yhdistettyjen teattereiden aineistoja.[5] Tampereen Työväen Teatteri oli ensimmäinen edelleen toimiva teatteri, joka lahjoitti aineistonsa arkistoon.[5] Lisäksi museon arkistosta löytyy teattereiden käsiohjelmia, julisteita sekä teatteri- ja tanssitaiteen lehtileikekokoelma, joka sisältää teatteriesitysten lehtiarvostelut vuosilta 1923−2010.[5] Audiovisuaalisessa arkistossa kuvatallenteita on yli 600 kappaletta ja äänitteitä saman verran erilaisissa tallennusmuodoissa.[6]

Valokuvakokoelmassa on muun muassa esityskuvia ja roolikuvia, teatteriväen henkilökuvia ja kuvia teatterirakennuksista, yhteensä noin 450 000 valokuvaa.[7] Perinteisesti museo on saanut valokuvia lähinnä teattereiden ja teatteritaiteilijoiden arkistolahjoituksissa, mutta viime vuosina on vastaanotettu myös valokuvaajien omia laajoja kokoelmia.[7] Luonnokset ovat esinekokoelman lukumäärällisesti suurin aineistoryhmä: lavastus- ja pukuluonnoskokoelma sisältää noin 13 000 luonnosta 1900-luvun vaihteesta nykypäivään.[8] Muita esinekokoelmien isoja aineistoryhmiä ovat teatteripuvut, lavastuspienoismallit, teatterinuket sekä teatteritekniikka, valo- ja tehostelaitteisto, joiden lisäksi kokoelmassa on taideteoksia, maskeeraukseen liittyvää esineistöä, tarpeistoa, huonekaluja ja henkilökohtaista esineistöä.[8] Kaiken kaikkiaan Teatterimuseon kokoelmissa on yli 18 000 esinettä.[8]

Teatterin lisäksi myös tanssi kuuluu museon aihealueisiin. Tainssiaheista aineistoa löytyy arkistosta sekä valokuva- ja esinekokoelmista.[9] Kokoelmissa on satoja tanssipukuja, joista viitisenkymmentä on 1900-luvun alkupuolelta.[9] AV-arkistossa on tanssifilmejä, haastatteluja ja balettimusiikkia.[9]

Teatterimuseon audiovisuaalinen arkisto koostuu kuvatallenteista ja äänitteistä. Kuvatallenteita − esitystaltiointeja, haastatteluja, seminaaritaltiointeja ja näyttelykäyttöön tehtyjä videokoosteita jne. − arkistossa on yli 600 kpl. Äänitteitä on lähes saman verran. Ääninauhat ovat pääasiassa haastatteluja, mutta lisäksi kokoelmissamme on esimerkiksi näyttämömusiikkia ja esitysten äänitaustoja.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]