Syylälinnunherne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syylälinnunherne
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Nätkelmät Lathyrus
Laji: linifolius
Kaksiosainen nimi

Lathyrus linifolius
(Reichard) Bässler

Katso myös

  Syylälinnunherne Wikispeciesissä
  Syylälinnunherne Commonsissa

Syylälinnunherne (Lathyrus linifolius, syn. L. montanus) on Euroopassa kasvava, keväällä kukkiva lehtojen nätkelmälaji. Suomessa lajia tavataan lähinnä maan eteläosissa.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syylälinnunherne kuvattuna teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).

Monivuotinen syylälinnunherne kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Jokseenkin kalju varsi on pysty ja siipipalteinen. Lehdet ovat 2–4-parisia ja kärhettömiä. Lehdykät ovat soikeita tai suikeita ja tylppiä. Korvakkeet ovat isoja. Kukinto on 2–6-kukkainen terttu. Kukat ovat kukinnan alussa sinipunaisia, mutta muuttuvat lopulta sinisiksi. Teriö on kooltaan 10–16 mm pitkä. Syylälinnunherne kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Siemenet kypsyvät 2,5–4,5 cm pitkässä kaljussa, punaruskeassa palossa. Laji on lievästi myrkyllinen.[2]

Suomessa lajista tunnetaan kaksi muunnosta: var. linifolius ja var. montanus. Muunnokset eroavat toisistaan lehdyköiden muodossa ja koossa. Ensin mainitun lehdykät ovat suikeita ja 2–4 mm leveitä, jälkimmäisen soikeita ja 5–15 mm leveitä.[2]

Syylälinnunherne on eurooppalainen laji, jota tavataan Pohjois-Espanjasta Serbiaan, Unkariin ja Puolaan saakka. Pohjoisessa lajia kasvaa Baltiassa sekä Keski-Norjassa, -Ruotsissa ja -Suomessa saakka. Laji on tavallinen myös Britteinsaarilla.[3] Suomessa syylälinnunhernettä tavataan pääasiassa Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Hämeessä. Tulokkaana lajia on tavattu myös muualta Suomea, muun muassa Vaasan seudulta ja Itä-Suomesta. Pohjoisin havainto on Kuusamosta. Yleisin laji on maan lounaisosissa.[2][4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syylälinnunherne viihtyy lehdoissa, kuivissa, ruohoisissa metsissä sekä pensaikoissa.[2]

Syylälinnunherneen tärkkelyspitoisia juurimukuloita on käytetty ainakin Ruotsissa hätäravintona.[3]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Rowe, J., Shehadeh, A. & Maxted, N.: Lathyrus linifolius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)
  2. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 280.
  3. a b Den virtuella floran: Gökärt (ruotsiksi) Viitattu 24.2.2010.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Syylälinnunherneen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 24.2.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]