Suomen sisällissodan valkoisten ilmavoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilmavoimien päällikkö Carl Seber

Ilmavoimat oli valkoisen armeijan ilmatiedusteluun käytetty sotilasosasto. Ilmavoimien päällikkö oli 12. maaliskuuta 1918 alkaen ruotsalainen kapteeni John-Allan Hügerth. Hän oli suoraan yleisesikunnan päällikön alaisuudessa. Hänet syrjäytti myöhemmin saksalainen kapteeni Carl Seber, joka oli suoraan päämajoitusmestarin alaisuudessa.


Lento-osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan lopussa valkoisen armeijan ilmavoimat oli jaettu Antrean, Lappeenrannan ja Tampereen osastoon sekä Uttiin perustettuun lentokouluun.

Toiminta Suomen sisällissodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreivi Eric von Rosenin lahjoittama Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentokone, N:o 1, Kreivi von Rosen.

Kolhon kentältä tehtiin tiedustelulentoja Muroleen rintamalle. Näiltä lennoilta saatiin esimerkiksi tieto vihollisen perääntymisestä Muroleen vahvoista taisteluasemista. Maaliskuun 19. lentotoiminta keskittyi Tampereen seudulle, jossa koneita käytettiin pienien pommien ja lentolehtisten pudottamiseen Tampereen kaupunkialueelle.

Maaliskuun lopulla Antreaan perustettiin lento-osasto, mutta sen kaluston heikon kunnon johdosta osaston ruotsalaiset lentäjät eivät uskaltautuneet niillä ilmaan. Antrean osaston saatua Viipurin suojeluskuntakapteeni K. Torikan avulla neljä suksilla varustettua Nieuport-konetta venäläisine lentäjineen pääsi tiedustelutoiminta Antrealtakin vaatimattomasti käyntiin.

Valkoisen armeijan ilmavoimien miehistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkärilentäjä luutnantti Bertel Mårtenson

Sodan syttyessä oli Suomeen Venäjän asevoimista tullut kaksi suomalaista sotilaslentäjää. Aliluutnantti Valfrid Nykänen jäi sodan alussa ollessaan matkalla kohti valkoisten joukkoja Hämeenkyrössä punaisten vangiksi ja murhattiin.[1] Luutnantti Väinö Mikkola joutui myös joutui myös punaisten vangiksi Helsingissä. Hän vapautui vasta saksalaisten huhtikuussa 1918 vallattua Helsingin.

Ilmavoimilla oli ainakin sodan alussa vain ulkomaalaisia ohjaajia, joista kahdeksan oli ruotsalaisia. Tähystäjinä toimivat kolme ruotsalaista, yksi tanskalainen ja yksi suomalainen, Arvi Pajunen. Antreassa oli osin pidätettyinä, osin lentäjinä neljä Venäjältä loikannutta sotilaslentäjää. Maaliskuun lopussa ilmavoimiin liittyi uusia lentäjiä, m.m. tanskalaisen lentäjäluutnantti Knut von Clausson-Kaasin ja Saksasta jääkärilentäjäluutnantti Bertel Efraim Mårtensonin. Mårtenson suoritti sodan aikana tiedustelulentoja Viipuriin ja Karjalankannakselle. Hänen asemapaikkansa oli sodan ajan Antrean lentoasema.

Ilmavoimien menetykset Suomen sisällissodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoisten Thulin typ D -lentokone tuhoutuneena Näsijärven jäällä

Valkoisen armeijan ilmavoimat menetti viisi miestä sodassa, joista 2 ruotsalaista lentäjää, 2 suomalaista tähystäjää (m.m. Sigurd Nylund) ja saksalainen lentäjäluutnantti von Bülow.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng ja Soikkeli, Suomen vapaussota vuonna 1918 II–IV, OTAVA Helsinki 1923.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tiedot henkilöstä: Nykänen, Valfrid Erhard Suomen Sotasurmat 1914−1922. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.7.2015.