Suomen II armeijakunta (talvisota)
| II armeijakunta | |
|---|---|
 Kannaksen armeijan ryhmitys talvisodan alkaessa |
|
| Toiminnassa | 1939–1940 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | maavoimat |
| Sodat ja taistelut |
Summa Viipuri |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | kenraaliluutnantti Harald Öhquist |
II armeijakunta (II AK) oli Suomen armeijan sotatoimiyhtymä talvisodassa. II armeijakunta sekä III armeijakunta ja myöhemmin II armeijakunnasta irrotettu I armeijakunta muodostivat Kannaksen armeijan. Armeijakuntaa komensi kenraaliluutnantti Harald Öhquist, jonka johtamana se osallistui kiivaisiin taisteluihin Mannerheim-linjalla Summassa ja Viipurin puolustuksessa.
Tehtävä ja organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armeijakunnan tehtävänä oli sodan alkaessa viivyttää neuvostojoukkojen etenemistä kohti pääasemaa (jota ryhdyttiin myöhemmin kutsumaan Mannerheim-linjaksi) ja pysäyttää puna-armeijan hyökkäys pääasemassa Suomenlahden ja Vuoksen välisellä alueella. Armeijakunnan 75 kilometriä leveän vastuualueen arvioitiin olevan neuvostojoukkojen tärkein hyökkäyssuunta.[1]
Organisaatio sodan alkaessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 4. divisioona
- 5. divisioona
- 11. divisioona – myöhemmin 2. divisioona, joka siirtyi I armeijakuntaan 25. helmikuuta alkaen.[2]
Ryhmittymistä suojanneet ja vain pääpuolustuslinjalle vetäytymisen ajan toiminnassa olleet Suojajoukot:
Suojajoukkotaistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Karjalan kannaksen suojajoukkotaistelut talvisodassa
Talvisodan alkaessa Suomen alueelle Karjalankannaksella hyökkäsi 2. luokan armeijakomentaja V. Jakovlev komentama Neuvostoliiton 7. armeija, johon kuului yhteensä yhdeksän divisioonaa ja panssariarmeijakunta eli määrävahvuuksien mukaan laskettuna lähes 200 000 miestä, noin 1 500 panssaroitua ajoneuvoa sekä noin 900 tykkiä ja kranaatinheitintä. Puna-armeijan Karjalankannaksella toimineiden joukkojen tavoitteena oli talvisodan aikana lyödä Suomen puolustusvoimat taistelualueellaan. Hyökkäyksen painopisteeksi oli määrätty Viipurin ja Leningradin välisen rautatien suunta.[3]
II AK:n vastahyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armeijakunta aloitti 23. joulukuuta kello 6.30 laajan vastahyökkäyksen peitenimeltään Verhous. Hyökkäystä varten armeijakunnalle alistettiin jo siihen kuuluneiden divisioonien lisäksi Kannaksen armeijan reservidivisioona ja Päämajan reservidivisioona:
- 1. divisioona
- 6. divisioona - alistettiin armeijakunnalle 19. joulukuuta - myöhemmin 3. divisioona
Armeijakunnan komentajan Harald Öhquist suunnittelema ja johtama hyökkäys ei kuitenkaan saavuttanut tavoitteitaan, vaan Öhquist keskeytti hyökkäyksen iltapäivällä kello 14.30 raskaiden tappioiden jälkeen. Hyökkäyksessä kaatui 361, haavoittui 777 ja katosi 190 miestä eli tappiot olivat yhteensä 1 328 miestä.[4]
Uudelleenorganisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helmikuussa 1940 Kannaksen armeija uudelleen organisoitiin ja armeijakuntaan liitettiin täydennysjoukoista muodostettu divisioona, mutta 25. helmikuuta armeijakunnasta siirrettiin kaksi divisioonaa muodostettavaan I armeijakuntaan. II AK:n kokoonpanoksi jäi:
- 3. D
- 4. D
- 5. D
- 23. divisioona - saapui helmikuussa 1940
Rauha 13. maaliskuuta 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Talvisodan puolustusvoimien kotiuttaminen
Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan taistelut taukosivat 12. maaliskuuta tehdyn Moskovan rauhan perusteella seuraavana päivänä 13. maaliskuuta klo 11.[5]
II armeijakunta vetäytyi uudelle valtakunnanrajalle tehdyn rauhansopimuksen mukaisesti 15. maaliskuuta klo 10 ja 19. maaliskuuta klo 20 välisenä aikana. Rauhansopimuksessa vetäytymismatkaksi oli määritelty vähintään seitsemän kilometriä vuorokaudessa.[6]
Joukkojen kotiuttamista ei aloitettu vielä tämänkään jälkeen vaan asteittain siten, että ensin lomautettiin muun muassa maatalousväestöä lähestyvien kevättöiden vuoksi. Aluksi ei myöskään puhuttu kotiuttamisesta vaan lomauttamisesta, jotta miesten nopea uudelleen kutsuminen palvelukseen olisi ollut mahdollista. Lomauttamiset alkoivat vanhimmista ikäluokista 15. huhtikuuta ja päättyivät pääosin kesäkuun puoleenväliin mennessä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
- Jorma Järventaus jne.: Suomi sodassa. Helsinki: Valitut Palat, 1983. ISBN 951-9078-94-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 20
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 195
- ↑ Jorma Järventaus et al: "Suomi sodassa" s. 50
- ↑ Talvisodan 24. päivä (Arkistoitu – Internet Archive), Talvisota 1939-1940, Pääesikunnan Tiedotusosasto 1998
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s. 30
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 316
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 ss. 392–393