Sotakommunismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Vladimirovin maalauksessa papisto on laitettu pakkotyöhön (1919).
Vladimirovin maalauksessa venäläiset joutuvat syömään kuollutta hevosta nälänhädän vuoksi.

Sotakommunismi (ven. Военный коммунизм, Voyennyy kommunizm) oli Neuvosto-Venäjän talouskehityksen jakso sisällissodan vuosina kesäkuusta 1918 maaliskuuhun 1921. Siihen kuului yksityisyritysten pakkolunastus, koko Neuvosto-Venäjän teollisuuden kansallistaminen sekä viljan ja muun ruoan ylijäämän takavarikointi talonpojilta.[1]

Toimenpiteiden johdosta talonpojilla ei enää ollut kannustinta tuottaa ylijäämää, koska se vain takavarikoitaisiin. Tämän johdosta Neuvosto-Venäjän maataloustuotanto romahti ja kaupunkeihin tuli nälänhädän uhka. Kaupunkeihin perustettiin hätäisesti laajat hallintokoneistot valvomaan keskitettyä valtiollista taloutta. Se johti siihen, että työn tuottavuus ja teollisuuden tuotanto romahtivat. Neuvosto-Venäjän teollisuustuotanto oli vuonna 1921 romahtanut viidesosaan vuoden 1913 tasosta, ja kaupunkien työntekijöiden reaalipalkat olivat pudonneet kolmasosaan. Inflaatio teki setelirahasta arvotonta, minkä vuoksi valtio joutui turvautumaan hyödykkeiden ja palvelujen vaihtokauppaan ja jakeluun ilman rahan käyttöä.[1]

Tyytymättömyys valtion talouden tilaa kohtaan oli kasvanut vuoteen 1921 mennessä niin suureksi koko maassa, että puhkesi lakkoja ja mielenosoituksia. Kronstadtissa puhkesi lisäksi kapina. Sotakommunismin epäonnistumisen seurauksena Neuvosto-Venäjää johtaneet bolševikit ottivat käyttöön uuden NEP-talouspolitiikan, ja hylkäsivät väliaikaisesti tavoitteensa sosialistisesta talousjärjestelmästä.[1]

  1. a b c War Communism Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.1.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]