Seututie 110

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seututie 110
Pitäjänmäentie, Turuntie, Valtatie, Helsingintie, Uudenmaantie
Seututie 110 Kehä III:n liittymän kohdalla Espoossa
Seututie 110 Kehä III:n liittymän kohdalla Espoossa
Maa Suomi
Tieluokka seututie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Väylävirasto
Pituus 161 km
Alkupiste Helsinki
Reitti Espoo (13 km)
Veikkola (27 km)
Nummenkylä (41 km)
Lahnajärvi (76 km)
Kitula (82 km)
Muurla (98 km)
Salo (109 km)
Päätepiste Turku (161 km)
Päällyste asfaltti
Kaistaluku pääosin kaksikaistainen

Seututie 110 on Helsingistä Turkuun johtava seututie. Tie on entinen valtatie 1 ja nykyisen valtatien 1 rinnakkaistie. Tien pituus on 161 kilometriä.

Seututie 110 alkaa varsinaisesti Haagan liikenneympyrästä. Siinä se erkanee seututie 120:stä eli Vihdintiestä, joka taas alkaa Mannerheimintien pohjoispäästä. Tie kulkee Helsingistä Lohjan Nummenkylään ja sieltä Salon Lahnajärven, Muurlan ja Salon keskustan kautta Turun Kupittaalle. Tien linjaus seuraa osittain vanhaa Kuninkaantietä.

Nopeusvalvontakamerat otettiin Suomessa ensimmäisenä käyttöön keväällä 1992 kokeiluna silloisella ykköstiellä välillä MuurlaPiikkiö. Ne vähensivät merkittävästi etenkin suuria ylinopeuksia, ja kokeilu johti kameravalvonnan merkittävään kasvuun 1990-luvun lopulla.[1][2]

Tien eri nimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiellä on eri nimiä eri kuntien alueella. Helsingissä se on Pitäjänmäentie, Espoossa Helsingin rajalta Kehä III:lle saakka Turuntie, lännempänä Nupurintie, Kirkkonummella Turuntie, Salossa keskustaajamasta itään Helsingintie ja länteen Valtatie, Paimiosta eteenpäin Helsingintie ja Turussa Uudenmaantie.

Seututie 110 on nykyään paikallisen ja kevyen liikenteen käytössä osittain. Maisemat vaihtelevat pelloista metsiin ja järviin, ja tien varrella on monia entisen valtatie 1:n linjauksen nähtävyyksiä. Tie on ainakin toistaiseksi vielä valtatietasoinen ohituskaistoineen.

Tien numerointihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin vanhaa valtatietä ja nykyistä seututietä 110 numeroitiin seututieksi 118, kunnes 1990-luvun alussa Helsingistä lähtevien vanhojen valtateiden numerointia muutettiin. Tie muuttui seututiestä 118 seututieksi 110. Alun perin seututie 110 oli Kuninkaantie (nyk. yhdystie 1050). Kuninkaantien numero muutettiin numerointimuutoksen seurauksena seututieksi 105, kunnes tie lopulta muutettiin yhdystieksi 1050 vuoden 1996 luokitusuudistuksessa.[3]

Idänpuoleinen tieosuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen seututien 110 linjaus oli entinen valtatie 1, kunnes tien numerointia muutettiin sitä tahtia mitä uutta valtatien 1 moottoritietä rakennettiin. Rinnakkaistienä tie sai alkunsa vuonna 1962, kun Suomen ensimmäinen moottoritieosuus valmistui uudelle valtatielle 1 Helsingin ja Espoon Gumbölen välille. Uutta moottoritietä ja samalla uutta valtatien 1 linjausta jatkettiin Espoon Gumbölestä Nummenkylään Lohjanharjulle asti kolmessa osassa vuosien 1967–1971 välillä. Seututie 110 (silloinen seututie 118) jatkui nykyisellä linjauksellaan Lohjanharjulta päätepisteeseensä asti valtatienä 1. Tämä muuttui 1990-luvulla, kun valtatien 1 linjausta taas muutettiin uuden moottoritien valmistuttua Turun päässä. Seuraavaksi moottoritie laajentui Helsingin puolelta vasta vuonna 2005, kun Lohjanharjun ja Lohjan välinen moottoritie valmistui.[4]

Lännenpuoleinen tieosuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alussa Turun kaupunki teki päätöksen uuden moottoritien rakentamisesta valtatielle 1 Turun ja Paimion välille. Päätös tehtiin, vaikkei suunnitellusta moottoritiestä ollut olemassa edes asemakaavaa. Aluksi moottoritie rakennettiin Kaarinaan asti, kunnes uudesta linjauksesta Turun Hämeentielle asti päästiin sopuun ja moottoritietä päästiin jatkamaan sinne asti. Moottoritien jatko Paimiosta Muurlaan valmistui vuonna 2003. Vuonna 2005 nykyinen seututien 110 linjaus oli valtatietä 1 enää Muurlan ja Lohjan välisellä tieosuudella. Vuoden 2009 tammikuussa tie lopulta numeroitiin koko matkallaan seututieksi 110, kun moottoritien jatke Muurlasta Lohjalle, Helsingin puoleisen moottoritien päätepisteelle asti valmistui kokonaisuudessaan.[4]

  1. Pärssinen, Kyösti: Kameravalvonta leikkasi ylinopeuksia. Helsingin Sanomat, 5.10.1994, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Korjula, Esa: Liikenteeseen sakkosampo. Helsingin Sanomat, 11.5.1996, s. 64. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. Seututie 110 Helsinki-Turku, vanha Turuntie, 160 km mattigronroos.fi. 3.9.2018. Matti Grönroos. Viitattu 25.1.2023.
  4. a b Valtatie 1 Helsinki-Turku, 165 km mattigronroos.fi. 8.12.2021. Matti Grönroos. Viitattu 25.1.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.