Rhodes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sähköpianoa. Sanan Rhodes muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Rhodes Piano Mark II 73

Rhodes on Harold Rhodesin (28. joulukuuta 1910 San Fernando, Kalifornia17. joulukuuta 2000 Canoga Park, Kalifornia)[1] kehittämä ja patentoima, sittemmin Fender Companyn ja CBS:n valmistama sähköpiano. Sen tunnistettava ja vivahteikas ääni on tullut tutuksi erityisesti jazz- ja rock-musiikin saralla. Rhodes-pianot ovat painavia ja siten vaikeasti kuljetettavissa, joten niitä käytetään nykyään harvemmin keikkapianoina.[2] Sen sijaan yhä useammin käytetään syntetisaattoreita, joissa on digitaalisesti mallinnettu Rhodes-ääni. [2]

Rhodes-pianon historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harold Rhodes oli pianonsoiton opettaja menestyksekkäässä musiikkiopistossa 1930-luvulla. Saatuaan stipendin Etelä-Kalifornian rakennustaiteen yliopistoon Harold suunnitteli suorittavansa sivuaineopinnot musiikista, mutta toisen maailmansodan puhjettua hän joutui sotaan ja liittyi ilmavoimiin.[1]

Rhodes Pre-Piano

Sodan jälkeen Harold perusti oman yrityksen ja alkoi jalostaa ajatusta pienikokoisesta ja kevyestä pianosta. Vuonna 1946 hän julkaisi Pre-Piano -nimisen kolmeoktaavisen soittimen, jonka ääni muistutti lähinnä lelupianoa. Kohderyhmänä olivat kodit ja koulut, mutta myynti oli heikkoa kehnojen valmistusmenetelmien takiaselvennä.

Pian tämän jälkeen Harold keksi resonaattorin (eng. tine) eli ns. virityshaarukan, jota hän myöhemmin käytti soittimissa, jotka näyttivät sisältä pieneltä flyygeliltä.

Yhteistyö Leo Fenderin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1959 Harold tapasi miehen nimeltä Leo Fender. Leo oli aikaisemmin kehittänyt Fender Stratocaster -sähkökitaran ja hänellä oli paljon tietämystä sähköisten soittimien kielten vahvistuksesta. Yhdessä nämä kaksi halusivat kehittää ennennäkemättömän sähköpianon. Yhteistyö ei ollut kovin hedelmällistä, sillä heidän näkemyksensä hyvästä äänestä poikkesivat merkittävästi toisistaan. Vuosien 1959 ja 1965 välillä he julkaisivat vain yhden sähköpianomallin, 32-koskettimisen Piano Bassin.[1] Tänä aikana Harold kuitenkin jatkoi oman ajatuksensa kehittämistä ja rakensi 88-koskettimista sähköpianoa.

CBS-aikakausi alkaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fender Rhodes 73 Suitcase

Vuonna 1965 tuotantoyhtiö CBS osti Fender Companyn, ja Harold Rhodesille aukesi kuin sattumalta mahdollisuus uuden keksintönsä sarjatuotantoon.[1] Uusi malli oli nimeltään Fender Rhodes Suitcase 73, jossa numero 73 merkitsee koskettimien määrää.[1] Tässä mallissa oli sisäänrakennettu esivahvistin, päätevahvistin ja kaiuttimet. Vaikka Leo Fender ei enää ollutkaan mukana yrityksessä, CBS päätti käyttää tuotteen nimessä molempien miesten sukunimiä, oletettavasti kaupallisista syistä. Fender oli jo tuohon aikaan merkittävä nimi. Mielenkiintoista kyllä, Leo ja Harold kehittivät myöhemmin yhdessä uusia ominaisuuksia Fender Rhodes -sähköpianoon ja yhteistyön tuloksena elokuun 4. päivänä vuonna 1970 hakivat yhdessä patenttia uudelle äänigeneraattorille (eng. tone generator).

Fender Rhodes Suitcase 73 oli markkinoilla todellinen menestys. Harold kehitteli edelleen ajatuksiaan ja joka vuosi hän teki parannuksia pianojensa mekaniikkaan. Viiden vuoden jälkeen oli uuden mallin aika. Sen nimi oli Fender Rhodes Mark I Stage piano. Sen lisäksi, että koneistoa oli parannettu merkittävästi, oli Suitcasesta tutut sisäänrakennettu vahvistin ja kaiuttimet jätetty pois.[1] Kohderyhmänä olivatkin kiertävät yhtyeet, joiden tarpeita kevyt soitin vastasi erinomaisesti. Säätöruuveja Mark I:ssä oli vain kaksi: äänenvoimakkuus ja matalien taajuuksien ekvalisointi. Suitcase-mallista tuttu vibrato-ruuvi oli jätetty pois.

Mark I:stä Mark V:een

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rhodes Mark I 88 Suitcase

Vuodesta 1970 vuoteen 1979 CBS julkaisi kaksi sähköpianoa: Mark I:n ja litteäkattoisen Mark II:n. Vuonna 1975 CBS päätti lopettaa Fender-nimen käytön ja keskittyä vain Rhodes-nimen käyttöön, joten soittimen uusi nimi oli Rhodes Mark I. Sitä valmistettiin edelleen sekä suitcase- että stage piano -malleina 73- ja 88-koskettimisina versioina. Vuonna 1980 julkaistiin Rhodes 54. Tällä yritettiin edelleen vastata kiertuemuusikoiden tarpeisiin vielä kevyemmällä ja pienemmällä kosketinsoittimella. Viimeinen CBS-kauden Rhodes oli Mark III, johon oli sisäänrakennettu kaksiääninen syntetisaattori. Mark III ei kuitenkaan ollut menestys.

Vuonna 1983 Rhodes-tuotenimi myytiin William Schultzille, joka myi sen edelleen Rolandille.[2] Roland valmisti Rhodes-nimellä omia kosketinsoittimiaan, joissa oli digitaalisesti mallinnettu Rhodes-soundi.[1] Harold Rhodes suunnitteli vielä Rhodes Mark V:n Steve Woodyardin avustuksella. Harold itse piti Mark V:tä ainoana oikeana sähköpianona, ja häneltä kesti 25 vuotta päästä tähän pisteeseen. Mark V:tä valmistettiin noin 5 000 kappaletta. Kaksi vuotta Mark V:n julkistamisen jälkeen tehdas suljettiin 1991, jonka jälkeen ei ole valmistettu yhtään elektromekaanista Rhodes-pianoa. Harold Rhodesin ja Rolandin välillä oli kiistaa Rhodes-tuotenimestä, mutta Harold sai oikeutensa nimeen kolme vuotta ennen kuolemaansa.

Äänileikkeitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d e f g Harold Rhodes, 89, Inventor of an Electronic Piano The New York Times, Jon Pareles, 4.1.2001.
  2. a b c MUSIC; A 70's Castoff Returns to the Bandstand The New York Times, David R. Adler, 22. heinäkuuta 2001.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]