Paavo Nuotio
Paavo Konstantin Nuotio (7. toukokuuta 1899 Maaria – 7. marraskuuta 1969 Naantali) oli Mannerheim-ristin ritari numero 85. Mannerheim-ristin ritarin arvon hän sai 31. elokuuta 1942. Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti.[1]
Nuotion vanhemmat olivat puuseppä Udo Hippolytos Nuotio ja Ebba Gustava Josefintytär Nummila. Nuotio oli naimisissa Aino Leivon kanssa ja heillä oli neljä lasta.
Nuotio oli mukana Suomen sisällissodassa vapaaehtoisena kiväärimiehenä ja sodan päätyttyä Viron (1919) ja Latvian (1920) vapaussodissa. Talvisodassa Nuotio oli JR 62:n komppanianvääpeli ja joukkueenjohtaja Pien-Perossa, Kämärässä, Talissa ja Leitimojärvellä haavoittuen vuonna 1940. Jatkosodassa hän oli JR 4:n joukkueenjohtaja ja hevosupseeri 1941–42 ja sen jälkeen joukkueenvarajohtajnaa ja pataljoonan adjutanttina. Nuotio osallistui Joutsenon, Sarvenhaan, Reinikkalan, Heinjoen, Taasionlammen, Kaukjärven, Paatenen, Karjalan Maaselän ja Suurlahden taisteluihin haavoittuen 29.8.1941 Kaukjärvellä.
Sotien jälkeen Nuotio työskenteli aluevartijana Neste Oy Naantalin jalostamolla vuoteen 1963.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hurmerinta–Viitanen 2004: 287.
- ↑ Mannerheim-ristin ritarit mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 16.7.2021.
