Oulun separatismi
Oulun separatismi oli Oulussa 1730-luvulla syntynyt nuorisoherätys, joka edusti radikaalipietististä kristinuskon suuntausta. Oulun separatistit arvostelivat tapakristillisyyttä, lapsikastetta ja skaramentteja. Oulun separatistiryhmän tunnetuimpia jäseniä ovat Anna Holmsten, Elsa Chrstina Holmsten, Samuel Wacklin, Johan Wacklin sekä Johan Siira. Liikkeellä oli yhteyksiä Kälviän Erikinpokiiin, mutta ratkaisevat vaikutteet saatiin Tukholmasta.[1]
Herätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oulun separatistit edustivat radikaalipietismiä: liikkeen mukaan Jumalanpalveuksiin osallistuminen oli tapakristillisyyttä ja lapsen kastaminen tuli jättää siihen ikään, jolloin he kykenivät vastaamaan omasta elämästään. Liike kritisoit myös ehtoollista ja hylkäsi kirkollisen avioliittoon vihkimisen. Liikkeen painotukset painottuivat eskatologisiin näköaloihin.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oulu oli yksi isonvihan pahiten runtelemia alueita. Olojen normalisoiduttua yhteydet Tukholmaan palasivat ja kaupankäynti kasvatti kaupungin varallisuutta. Kaupungin rikkaimpiin sukuihin kuuluivat Wacklinit, joiden perheessä ja lähipiirissä oli pietismin kannatusta. Oulussa oli myös ennen suurta Pohjan sotaa ollut radikaalipietismin ituja mm. Lars Ulstadiuksen toiminnan myötä.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2.