Ostoskeskus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kontulan ostoskeskus Helsingissä.

Ostoskeskus on kauppojen keskittymä, jossa kaikki kaupat ovat lähellä toisiaan. Ostoskeskuksessa on yleensä alle 15 liikettä. Ostoskeskuksiksi kutsutaan etupäässä 1960–1980-luvuilla rakennettuja, yhdessä kerroksessa olevia keskittymiä etenkin tuohon aikaan rakennetuissa lähiöissä. Monikerroksista ja kokoluokkaa suurempaa kutsutaan yleensä kauppakeskukseksi. Kauppakeskukset edellyttävät suurempia liikennemääriä riittävien asiakasmäärien varmistamiseksi, ja sijaitsevat siten parempien liikenneyhteyksien varrella. Ostoskeskus eroaa myös ostoskaduista, joissa liikkeet ovat yleisessä käytössä olevan kadun molemmin puolin.

Malli muuttoliikkeen täyttämien lähiöiden palvelukeskittymistä saapui Suomeen Yhdysvalloista Ruotsin kautta 1950-luvun loppupuolella. Idean isänä on pidetty asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurmania, joka keksi myös lähiö-sanan. Suomalaisena erikoisuutena korostettiin ostoskeskusten saavutettavuutta jalan ja julkisilla liikennevälineillä yksityisautojen sijaan. Suomen ensimmäinen varsinainen ostoskeskus on vuonna 1959 valmistunut Munkkivuoren ostoskeskus Helsingissä.[1]

Ostoskeskusten rakentaminen Suomessa tyrehtyi 1980-luvulla, mihin suurimpana syynä oli autoistuminen ja siitä seurannut kaupunkirakenteen hajautuminen. 1990-luvun alun laman seurauksena monet ostoskeskukset täyttyivät kuppiloista, ja kulutustottumusten muuttumisen myötä monien ostoskeskusten myymälätilat osoittautuivat pieniksi ja epäkäytännöllisiksi. Talouden käännyttyä jälleen nousuun automarkettien ja suurten kauppakeskusten rakentaminen pääsi kunnolla vauhtiin. Laajemmassa kaupan alan murroksessa 2000-luvulla myös verkkokauppa on yleistynyt. Useita tyhjilleen ja vajaakäytölle jääneitä ostoskeskuksia on purettu 2000- ja 2010-luvuilla.[1]

  1. a b Joonas Lehtonen: Lähiön rapistuva sydän. Iltalehti 27. heinäkuuta 2019, Viikonvaihde s. 8–11. Helsinki: Alma Media.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]