Nuoren opettajattaren varaventtiili
| Nuoren opettajattaren varaventtiili | |
|---|---|
 Romaanin uusintapainoksen kansikuva 1990-luvulta. |
|
| Kirjailija | Hilja Valtonen |
| Kieli | suomi |
| Genre | viihdekirjallisuus, naiskirjallisuus |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1926 |
| Sivumäärä | 245 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Nuoren opettajattaren varaventtiili on Hilja Valtosen vuonna 1926 julkaistu viihderomaani, joka kertoo nuoren Liisa Harjun opettajauran alusta hänen kirjoittamansa päiväkirjan kautta. Liisa muuttaa työn perässä Pohjanmaalle ja herättää huomiota itsepäisyydellään ja rohkeilla asenteillaan, ja myös miehet alkavat kiinnittää huomiota Liisaan. Kirjan nimi viittaa Liisan päiväkirjaan, joka sai nimensä Jussi-serkun ehdotuksesta.[1]
Aluksi uskottiin, että Hilja Valtosen tekijännimen taakse kätkeytyi ammattitaitoinen mieskirjailija, sillä ajateltiin, että nainen ei pystyisi kirjoittamaan niin hauskaa ja älykästä teosta.[2]
Nuoren opettajattaren varaventtiili on yksi kaikkien aikojen suosituimmista suomalaisista naistenromaaneista. Valtosen teos saikin aikaan muutoksen aallon naiskirjallisuudessa ja tunteelliset rakkauden kuvaukset korvattiin miehisellä ironialla, mutta kirjoissa kuitenkin koettiin edelleen suuria tunteita[2]. Vaikka Liisa Harjun tapaiset naishenkilöt olivat täysin uutta kirjallisuudessa, ne otettiin pääasiallisesti hyvin vastaan. Kirja saikin kriitikoilta hyvät arvostelut, ja sen sanottiin olevan klassikko jo syntyessään.[3]
Vuonna 1942 ilmestyi Valtosen romaaniin perustuva elokuva Varaventtiili, jonka ohjasi Valentin Vaala.
Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjan alussa savolaissyntyinen, vastavalmistunut opettajatar Liisa Harju saa työpaikan Latomeren kylästä Pohjanmaalta. Hän hylkää haikein mielin kotiseutunsa ja muuttaa yksin hänelle täysin tuntemattomille Pohjanmaan lakeuksille. Liisa ei kuitenkaan joudu kauan olemaan yksin, sillä hän muuttaa Rauha Tuomikosken, Oskari Berglundin ja koulun johtaja Taneli Iipon kanssa samaan rakennukseen asumaan. Erityisesti Rauhasta tulee Liisalle hyvä ystävä, ja he istuvatkin usein iltaa ja puhuvat kylällä tapahtuvista asioista.
Liisa kohtaa monia ongelmia heti alusta alkaen. Nuoren opettajattaren itsepäinen ja rohkea asenne aiheuttaa monia konflikteja koulun johtaja Iipon kanssa. Kyseenalaistaessaan koulun monet perinteiset käytänteet Liisa on jatkuvalla törmäyskurssilla Iipon perheen kanssa, mikä herättää hiljaisen kylän asukkaiden huomion. Suurin eripura syntyy Liisan ja rouva Iipon välillä saunavuoroista, kun Liisa kokee oikeudekseen käydä yhteisen asuinrakennuksen saunassa lauantai-iltaisin, kuten rouva Iippokin.
Kylän asukkaista erityisesti miehet ovat kiinnostuneita uudenaikaisesta opettajattaresta. Etenkin naistenmiehenä tunnettu tohtori Korpinen tuntee vetoa itsenäiseen Liisaan. Liisa ei kuitenkaan tunne samoin Korpisen kanssa, sillä hän haikailee lukioaikaisen matematiikanopettajansa Martti Roineen perään, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa, kunnes yhteys yllättäen katkesi.
Puheet Liisan ja Korpisen suhteesta saavat kylän naisväen raivostumaan, sillä Korpiselle morsianehdokkaita olisi pitkäksi jonoksi asti. Koulun johtajan tytär neiti Iippo harmistuu kuullessaan Liisan ja Korpisen viettävän usein aikaa yhdessä, sillä neiti Iipon ja tohtorin luultiin pian kihlautuvan. Liisan oma suhtautuminen juoruihin on kuitenkin välinpitämätön, koska hän ohittaa seurusteluepäilykset nauraen. Todellisuudessa Liisa ei ole lainkaan kiinnostunut Korpisesta, sillä hän odottaa edelleen Martti Roineelta saapuvaa kirjettä, jotta heidän yhteinen tarinansa saisi jatkoa.
Kirja huipentuu Korpisen epätoivoiseen kosintaan, josta Liisa kuitenkin kohteliaasti kieltäytyy. Korpinen on kuitenkin ottanut selvää Liisan todellisesta rakkauden kohteesta ja pyytää Martti Roinetta tulemaan Latomereen ja selvittämään välit Liisan kanssa. Martti saapuu ja Liisalle valkenee, että Martin viimeisin kirje ei koskaan saapunut perille, ja tunteet roihahtavat uuteen liekkiin. Kirja päättyy, kun lukukauden loppuessa Liisa ja Martti julkistavat kihlauksensa ja päättävät muuttaa yhdessä Helsinkiin. [1]
Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liisa Harju on kirjan päähenkilö. Hän on nuori, savolaissyntyinen opettajatar, joka muuttaa töihin Latomeren kylään. Luonteeltaan hän on itsenäinen ja rohkea nainen, joka uskaltaa sanoa, mitä ajattelee. Hän kyseenalaistaa hierarkiat ja perinteiset tavat uudistaen samalla Latomeren koulun käytänteitä. Tohtori Korpisen huudahdus "Tuollainen rohkea rasavilli!" kuvaa Liisa Harjun luonnetta paremmin kuin hyvin [4].
Tohtori Korpinen on kylän varsinainen naistenmies, joka usein nähdään liikkumassa monien kylän naisten kanssa yhdessä ja Korpinen onkin hyvin useiden naisten unelmien kohde. Tohtori ihastuu palavasti Liisaan, joka ei kuitenkaan tunne samoin häntä kohtaan. Korpinen ja Liisa kuitenkin viettävät aikaa yhdessä ja se saa kylän naiset kateuksissaan juoruamaan ja kehittelemään mitä erikoisimpia tarinoita Liisasta ja Korpisesta. Naistenmiehen maineestaan huolimatta Korpinen on hyväsydäminen ja luotettava mies, joka kirjan lopussa saattaa Liisan yhteen vanhan ihastuksensa, Martti Roineen kanssa.
Rauha Tuomikoski on Latomeren koulun toinen opettajatar. Hän on kutakuinkin Liisan ikäinen nuori nainen, mutta luonteeltaan hän on täysin vastakohta Liisalle. Siinä missä Liisa on hyvin topakka ja sanavalmis, Rauha on varsin maltillinen ja tyyni ja pohtii asioita aina ennen niiden toteuttamista. Ujo Rauha ihastuu opettajakollegaansa Oskari Berglundiin eikä ole kainoudeltaan saada kerrottua tätä Berglundille, mutta myöhemmin he päätyvät onnellisesti avioon.
Oskari Berglund on Latomeren kylän koulun toinen miespuolinen opettaja ja asuu yhdessä samassa rakennuksessa Liisan, Rauhan ja Iipon perheen kanssa. Oskari on tavallinen, työteliäs suomalainen mies, ja yhteiselo saman katon alla kahden opettajattaren ja Iipon perheen kanssa sujuu vaivatta. Oskari on ihastunut opettajakollegaansa Rauhaan - tietämättä, että Rauha tuntee samoin häntä kohtaan - mutta Liisan avustuksella ja ahkeralla patistelulla hän saa tunteensa kerrottua Rauhalle ja he avioituvat.
Taneli Iippo on Latomeren kylän koulun päättäväinen johtaja. Hän on johtanut koulua ja monta vuotta ja uskoo tietävänsä, miten työt hoidetaan ja tuohtuu Liisan kyseenalaistaessa hänen toimintatapansa.
Rouva Kristiina Iippo on johtaja Iipon vaimo, joka miehensä tavoin on varsin itsevarma ja tietoinen omasta asemastaan. Rouva Iipon kanssa Liisa joutuu moniin selkkauksiin - riitaa tulee muun muassa saunavuoroista. Äitinä rouva Iippo on erittäin suojelevainen ja pitää hyvää huolta tyttärestään neiti Iiposta.
Neiti Ester Iippo on Iipon perheen tytär, joka vanhempiensa tavoin on oman arvonsa hyvin tiedostava nuori nainen. Neiti Iippo on pitkään liikkunut yhdessä Tohtori Korpisen kanssa ja kylällä huhutaankin heidän pian julkistavan kihlauksensa. Tohtori ei kuitenkaan ole ihastunut neiti Iippoon, vaan Liisaan, ja tästä koko Iipon perhe harmistuu suuresti, kun kauan odotettuja kihlajaisia ei tulekaan.
Martti Roine on Liisan lukioaikainen matematiikanopettaja, jota pidetään varsin ankarana ja tiukkana miehenä, mutta vapaa-ajallaan Martti on kuitenkin tunteellinen mies. Liisan valmistuttua ylioppilaaksi opettaja tunnustaa rakkautensa Liisalle, mistä alkaa romanttinen kirjeenvaihto. [1] Kirjassa on todella vähän tietoa Martin luonteesta, mutta sanat "nuori, kaunis ja kylmä" kuvaavat Martin luonnetta loistavasti[4].
Miljöö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirja sijoittuu Pohjanmaan lakeuksille, Latomeren kylään. Latomeri on pieni, idyllinen ja tyypillinen pohjalaiskylä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Huhut saavat hyvin nopeasti tuulta siipiensä alle ja leviävät hetkessä kaikkien korviin. [4] Ajallisesti kirja sijoituu lukukauteen, joka alkaa elokuussa 1923 ja päättyy toukokuuhun 1924. [1]
Sanoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoren opettajattaren varaventtiilissä tuodaan Liisan avulla esille erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Latomeren koulussa hallitsee valtahierarkia, jonka Liisa yrittää murtaa. Liisa toimii esimerkkinä kaikille naisille ja näyttää, että naisenkin on pidettävä puolensa ja vaadittava oikeuksia. [3] Miesten ja naisten väliset erot korostuvat kirjassa, ja Liisassa on paljon feministin piirteitä. Hän ajaa naisten asemaa taistelemalla vallasta miesten kanssa. Toisaalta kirjan paradoksimaisuus tulee esille, kun Liisa lopulta päättää lopettaa työnsä ja ryhtyä kotirouvaksi Helsinkiin. [4]
Kirjassa käsitellään myös ihmiselle luonnollisia heikkouksia, kuten kateutta ja ahneutta. Tästä toimii esimerkkinä neiti Iippo, joka on koko teoksen ajan mustasukkainen tohtori Korpisesta. Kirjan alussa kaikki on vanhanaikaista ja perinteiden mukaista, mutta mitä pidemmälle kirja etenee, sitä uudenaikaisemmaksi Liisa yrittää kylän tapoja muuttaa. Kirjassa voidaankin huomata selvä yhteisön ja naisen aseman kehitystarina. [3]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lukijat ottivat kirjan hyvin vastaan, sillä se edusti uutta naiskirjallisuutta ja oli lukijakunnalle aivan uusi lukukokemus. Aikaisemmin romaanien naishenkilöt olivat rakkaudesta riutuvia, siirappisia hahmoja, mutta uusi miesmäinen ja ironinen ote elämään koettiin pirteäksi vaihteluksi aikaisemmin luettuihin kirjoihin verrattuna. Kirja innoitti myös muita kirjailijoita uudistamaan tyyliänsä, ja Hilja Valtosen romaani aloittikin uuden ja viihdyttävän naiskirjallisuuden aallon. [3]
Kirjan kirjoittamisen taustatekijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1920-luvun suomalaiseen kirjallisuuteen vaikutti suuresti ensimmäinen maailmansota ja Suomessa käyty sisällissota. Sodanjälkeisten synkkien vuosien aikana suuri yleisö alkoi kaivata kevyempää luettavaa, jotta saataisiin iloa arkeen. Suomalaisessa kirjallisuudessa alkoikin uusi viihdekirjallisuuden aika, kun realismi alkoi vähitellen muuttua modernimpaan suuntaan ja monet kirjailijat alkoivat keventää kirjojensa aiheita. Suomen itsenäisyys, yleisen elintason nousu ja taloudellisen tilanteen paraneminen muuttivat arvoja ja asenteita, jolloin kirjoista tuli humoristisia, repäiseviä ja jopa hulluttelevia.
Suomessa oli juuri ennen kirjan ilmestymistä käyty suuri siveellisyyskeskustelu, jossa sukupuolten välisiä asetelmia arvioitiin uudestaan. Naiset eivät enää olleet työttömiä kotiäitejä, jotka pitivät huolta perheestä, vaan itsenäisiä työssäkäyviä naisia.
Lukijakunta otti muutoksen avosylin vastaan. Hyväntuulisuus ja pirteys olivat yleisölle kaivattua vaihtelua realismille, sillä lukeminen muuttui enemmän viihteelliseksi 1920-luvulla. [3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huhtala, Liisi. 1996. Kirjojen Suomi. Toim. Juhani Salokannel. Helsinki: Otava.
- Nevala, Maria-Liisa. 1989. ”Sain roolin johon en mahdu” : suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Helsinki: Otava.
- Rojola, Lea (toim.): Suomen kirjallisuushistoria 2: Järkiuskosta vaistojen kapinaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsinki 1999.
- Ritva Aarnio & Ismo Loivamaa (toim.). 1999. Naistenviihteen taitajia. Helsinki: Gummerus.
- Valtonen, Hilja. 1926. Nuoren opettajattaren varaventtiili. Helsinki: Tammi.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Valtonen, Hilja: Nuoren opettajattaren varaventtiili. Otava, 1974.
- ↑ a b Nevala, Maria-Liisa: ”Sain roolin johon en mahdu”: suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja, s. 463–468. Otava, 1989.
- ↑ a b c d e Rojola, Lea (toim.): Suomen kirjallisuushistoria 2: Järkiuskosta vaistojen kapinaan, s. 292–296. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999.
- ↑ a b c d Salokannel, Juhani: Kirjojen Suomi, s. 234–243. Otava, 1996.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nuoren opettajattaren varaventtiili -kuunnelma vuodelta 1969 Yle Areenassa