Neuvostoliiton 14. armeija
Neuvostoliiton 14. armeija oli puna-armeijan yhtymä toisessa maailmansodassa. Yhtymä oli perustettiin 16. syyskuuta 1939 nimellä Murmanskin ryhmä ja sen nimi vaihdettiin 14. armeijaksi 19. marraskuuta.[1]
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armeijan ensisijainen tehtävä oli vallata Petsamo ja estää mahdolliset länsiliittouman maihinnousut Kuolan niemimaalle ja hyökkäykset Norjan alueilta. Taistelusuunnitelman mukaan armeijan käytössä olleista kolmesta divisioonasta kaksi hyökkäisi Kuolan niemimaalle (52.D ja 104.Vuor.D) ja niistä toinen tulisi jäämään Kuolan niemimaalle varmistustehtäviin (104. Vuor.D) ja 52. Jalkaväkidivisioona tulisi jatkamaan hyökkäystään. Kolmas 14. jalkaväkidivisioona tulisi jäämään reserviin (Murmanskin suojajoukko).
Armeijan kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 104. Vuoristodivisioona
- 52. Jalkaväkidivisioona
- 14. Jalkaväkidivisioona
Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Jatkosota
Se taisteli saksalaisia ja heidän kanssaan sotivia suomalaisia joukkoja vastaan jatkosodassa. Kesäkuussa 1941 ja varsinaisesti heinäkuussa alkaneen saksalaisten ja suomalaisten hyökkäysvaiheen aikana 14. armeijaa komensi kenraaliluutnantti Valerian Aleksandrovitś Frolov.
Samalla sotatoimialueella Lapissa ja Pohjoisella jäämerellä toimi kontra-amiraali A. Golovkon komentama laivasto.
Kokoonpano 1941 kesällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armeijan suorassa komennossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neuvostoliiton 52. divisioona (toisen maailmansodan itärintama)
- Neuvostoliiton 14. divisioona (toisen maailmansodan itärintama)
Neuvostoliiton 42. armeijakunta (toisen maailmansodan itärintama)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neuvostoliiton 104. divisioona (toisen maailmansodan itärintama)
- Neuvostoliiton 122. divisioona (toisen maailmansodan itärintama)
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Armeijakunnankomentaja A. A. Tjurin 17. syyskuuta – 2. lokakuuta 1939.[1]
- Prikaatinkomentaja B. A. Pigarevitsh 2. – 17. lokakuuta 1939 (toimi komentajan sijaisena)[1]
- Armeijakunnankomentaja (kenraaliluutnantti jatkosodan alussa) Valerian Aleksandrovitś Frolov 17. lokakuuta 1939 – 1. syyskuuta 1941.[2]
- Kenraalimajuri Roman Ivanovitš Panin, 1. syyskuuta 1941 – 27. maaliskuuta 1942.[3]
- Kenraalimajuri Vladimir Ivanovitš Štšerbakov, 27. maaliskuuta 1942 –.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Manninen Ohto: Talvisodan salatut taustat. Porvoo: Kirjaneuvos ky, 1994. ISBN 952-90-5251-0.
- Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-911-9.
- Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 2, Jatkosota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.