Monacon Grand Prix 1981

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monaco Monacon Grand Prix 1981
6 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1981.
Päivämäärä 31. toukokuuta 1981
Sijainti Monacon katurata, Monte Carlo,
Monaco
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,312 km
Kilpailun pituus 76 kierrosta, 251,712 km
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Nelson Piquet
Paaluaika 1.25,710
Palkintokoroke
Voittaja Kanada Gilles Villeneuve
(Ferrari)
Toinen Australia Alan Jones
(Williams)
Kolmas Ranska Jacques Laffite
(Ligier)
Nopein kierros
Kuljettaja Australia Alan Jones
(Williams)
Kierrosaika 1.27,47 (kierroksella 48)

Monacon Grand Prix 1981 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 31. toukokuuta 1981 Monacon katuradalla Monacossa. Kilpailun voitti Ferrarilla ajanut Gilles Villeneuve, jolle voitto oli kauden ensimmäinen.

Radan lähistöllä olleessa hotellissa syttynyt tulipalo viivästytti kilpailun alkua tunnilla. Järjestäjät eivät uskaltaneet päästää autoja liikkeelle, koska hotellin keittiöstä alkanut palo levitti savua radalla olleeseen tunneliin. Paalupaikalta startannut Nelson Piquet ryntäsi kärkeen ja hänen viereltään lähtenyt Gilles Villeneuve pääsi kakkoseksi Nigel Mansellin seuratessa tuntumassa. Mario Andretti ja Andrea de Cesaris kolaroivat jo avauskierroksella, joten kilpailijoiden määrä väheni kahdestakymmenestä kahdeksaantoista. Nigel Mansell ja Carlos Reutemann nahistelivat keskenään sillä seurauksella, että Mansellin auton taka-akseli vaurioitui, mikä johti keskeyttämiseen, ja Reutemann joutui vaihdattamaan pyöränsä jääden kierroksella perään.

Piquet oli 20 kierroksen aikana kuronut muihin kahdeksan sekunnin kaulan. Alan Jones kiilasi kolmanneksi ja ohitti hetken kuluttua myös toisena olleen Villeneuven. Piquet'n johto oli 41. kierroksella enää kaksi sekuntia Jonesin ja Villeneuven seuratessa perässä. 50 kierroksen jälkeen enää viisi kuljettajaa oli samalla kierroksella. He olivat Piquet, Jones, Villeneuve, Jacques Laffite ja John Watson. Nelson Piquet'n ohittaessa hitaampaa autoa hän törmäsi kaiteeseen 23 kierrosta ennen maalia ja matka loppui siihen.

Jones siirtyi kärkeen ja Villeneuve jatkoi hurjaa takaa-ajoaan. Jones joutui tekemään polttoainevaikeuksien vuoksi varikkokäynnin seitsemän kierrosta ennen maalia, jolloin hänen johtonsa kaventui 30 sekunnista seitsemään. Neljä kierrosta ennen ruutulippua Villeneuve ohitti Jonesin ja hankki näin Ferrarin uudelle turbomallille ensimmäisen osakilpailuvoiton. Suomen Keijo Rosberg karsiutui aika-ajossa, eikä päässyt lainkaan mukaan kilpailuun.

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 27 Kanada Gilles Villeneuve Ferrari 76 1.54.23,38 2 9
2 1 Australia Alan Jones Williams-Ford 76 + 39,91 7 6
3 26 Ranska Jacques Laffite Ligier-Matra 76 + 1.29,24 8 4
4 28 Ranska Didier Pironi Ferrari 75 + 1 krs. 17 3
5 3 Yhdysvallat Eddie Cheever Tyrrell-Ford 74 + 2 krs. 15 2
6 14 Sveitsi Marc Surer Ensign-Ford 74 + 2 krs. 19 1
7 33 Ranska Patrick Tambay Theodore-Ford 72 + 4 krs. 16  
Kesk. 5 Brasilia Nelson Piquet Brabham-Ford 53 Ulosajo 1  
Kesk. 7 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson McLaren-Ford 52 Moottori 10  
Kesk. 4 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford 50 Kolari (Giacomelli) 20  
Kesk. 23 Italia Bruno Giacomelli Alfa Romeo 50 Kolari (Alboreto) 18  
Kesk. 15 Ranska Alain Prost Renault 45 Moottori 9  
Kesk. 2 Argentiina Carlos Reutemann Williams-Ford 33 Vaihdelaatikko 4  
Kesk. 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Ford 32 Moottori 6  
Kesk. 16 Ranska René Arnoux Renault 32 Ulosajo 13  
Kesk. 29 Italia Riccardo Patrese Arrows-Ford 29 Vaihdelaatikko 5  
Kesk. 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Ford 15 Jousitus 3  
Kesk. 30 Italia Siegfried Stohr Arrows-Ford 14 Polttoaineen syöttö 14  
Kesk. 8 Italia Andrea de Cesaris McLaren-Ford 0 Kolari (Andretti) 11  
Kesk. 22 Yhdysvallat Mario Andretti Alfa Romeo 0 Kolari (de Cesaris) 12  
DNQ 20 Suomi Keke Rosberg Fittipaldi-Ford        
DNQ 25 Ranska Jean-Pierre Jabouille Ligier-Matra        
DNQ 6 Meksiko Hector Rebaque Brabham-Ford        
DNQ 21 Brasilia Chico Serra Fittipaldi-Ford        
DNQ 32 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Ford        
DNQ 31 Italia Beppe Gabbiani Osella-Ford        
DNQ 10 Ruotsi Slim Borgudd ATS-Ford        
DNQ 18 Irlanti Derek Daly March-Ford        
DNQ 17 Chile Eliseo Salazar March-Ford        
DNQ 35 Yhdistynyt kuningaskunta Brian Henton Toleman-Hart        
DNQ 36 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Toleman-Hart        

[3]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.25,710
  • Nopein kierros: Alan Jones – 1.27,47 (kierroksella 48)
  • Alan Jonesin 10:s kilpailun nopein kierros
  • Ferrarin 80:s voitto

Tilanne kuljettajien MM-sarjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Kuljettaja Pisteet
1 Carlos Reutemann 34
2 Alan Jones 24
3 Nelson Piquet 22
4 Gilles Villeneuve 12
5 Jacques Laffite 11
6 Riccardo Patrese 10
7 Elio de Angelis 5
  Eddie Cheever 5
  Didier Pironi 5
10 Nigel Mansell 4
  Alain Prost 4
  Marc Surer 4
13 Mario Andretti 3
  Hector Rebaque 3
15 René Arnoux 2
16 Andrea de Cesaris 1
  Patrick Tambay 1
  1. Helsingin Sanomat 1.6.1981
  2. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 15. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  3. Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 15. lokakuuta 2007.