Louis De Geer (1818–1896)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Louis De Geer
Ruotsin 1. pääministeri
Monarkki Oskar II
Seuraaja Arvid Posse
Henkilötiedot
Syntynyt18. heinäkuuta 1818
Finspång, Itä-Götanmaa
Kuollut24. syyskuuta 1896 (78 vuotta)
Hanaskog, Skåne
Tiedot
Puolue sitoutumaton liberaali

Louis Gerhard De Geer (af Finspång) (18. heinäkuuta 1818 Finspångin linna24. syyskuuta 1896 Hanaskogin linna) oli ruotsalainen vapaaherra, virkamies ja kirjailija.

De Geer oli useissa viroissa, kunnes hänet 1855 nimitettiin Götan hovioikeuden presidentiksi ja 1858 oikeusministeriksi. Hänen valtiollisesta toiminnastaan on tärkein uuden valtiopäiväjärjestysehdotuksen laatiminen, jonka mukaan vanha säätyeduskunta hävisi ja sijaan tuli kaksikamarinen. Se hyväksyttiin 1866. Vuonna 1870 hän erosi ministerintoimestaan ja hänet nimitettiin Svean hovioikeuden presidentiksi, mutta hän tuli uudelleen 1875 oikeusministeriksi ja 1876 pääministeriksi. Jouduttuaan eduskunnan kanssa erimielisyyteen sotalaitoskysymyksessä hän erosi 1880. Valtiopäivillä, ensin aatelissäädyn jäsenenä ja sitten ensimmäiseen kamariin valittuna, hän ajoi vapaamielisiä uudistuksia. Vuonna 1862 hänet valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi. 1881−1888 hän oli yliopistonkanslerina.[1]

De Geer oli Ruotsin ensimmäinen pääministeri vuosina 1876–1879.[2]

De Geer kirjoitti useita novelleja, esimerkkinä "Carl XII:s page" (1847), sekä historiallisten miesten elämäkertoja. Vuonna 1892 ilmestyi kaksi teosta, Valda skrifter ja muistelmat Minnen, jossa viimemainitussa hän kertoo omasta elämästään ja toiminnastaan. [1]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Minnen (omaelämäkerta; 2 osaa, 1892)
  1. a b De Geer 5., Louis Gerhard D., Tietosanakirja osa 2, palsta 201−202, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
  2. Louis G De Geer Svenskt biografiskt lexikon. 1931. Viitattu 26.6.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]