Libocedrus
| Libocedrus | |
|---|---|
 Libocedrus bidwillii |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Havupuut Pinophyta |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Callitroideae |
| Suku: |
Libocedrus Endl., 1847[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Libocedrus on sypressikasvien heimoon (Cupressaceae) kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu määrittelystä riippuen viisi tai kuusi lajia. Suvun edustajat ovat ainavihantia puita ja pensaita, joita esiintyy luonnonvaraisena läntisellä Tyynellämerellä Uudessa-Seelannissa ja Uudessa-Kaledoniassa. Suvun tyypillinen ominaispiirre ovat hieman saniaisten lehtiä muistuttavat litteät versot, joita reunustavat leveät suomumaiset laitalehdet.[1][2]
Nimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun tieteellinen nimi Libocedrus on muodostettu muinaiskreikan kielestä johdetusta kyyneltä tai pisaraa tarkoittavasta sanasta libos ja setriä tarkoittavasta sanasta cedrus. Nimen pisaraa tarkoittava osa viittaa pihkaneritykseen.[1]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun Libocedrus edustajat ovat ainavihantia puuvartisia kasveja. Ne voivat olla yksi- tai monirunkoisia puita tai pensaita.[1] Suurimmat suvun puut kasvavat noin 35 metrin korkeuteen. Latvus voi olla muodoltaan kartiomainen tai pensasmainen, ja suuremmat oksat voivat olla vaakatasossa siirottavia tai kohenevia.[1] Pienemmät sivusuuntaiset versot haarautuvat usein säännöllisesti tasossa, jolloin oksanhaara muistuttaa saniaisen lehteä.[1][2] Silmut eivät yleensä erotu lehtien seasta.[2]
Lehdet ovat yksinkertaisia ja ruodittomia. Hyvin nuorilla taimilla esiintyvät varhaislehdet voivat olla neulasmaisia.[3] Myöhäislehdet ovat suomumaisia, johteisia ja limittäisiä. Lehtiasento on ristikkäin vastakkainen.[1] Litteiden kasvuversojen lehdet ovat usein vahvasti kaksimuotoisia. Ne voidaan jakaa litteän verson ylä- ja alapinnalla kasvaviin vinoneliömäisiin keskilehtiin sekä verson laidoilla kasvaviin vastakkaintaittuneen kourumaisiin ja muodoltaan sirppimäisiin laitalehtiin.[1][4][5][2] Laitalehdet ovat usein keskilehtiä suurempia.[1] Kukintoja tuottavat versot ja vanhempien puiden kasvuversot voivat olla poikkileikkaukseltaan nelisärmäisiä.[4][5] Kaikki lehdet ovat ehytlaitaisia ja nystyttömiä. Lehden kaikilla pinnoilla voi esiintyä ilmarakoja. Niitä on kuitenkin eniten verson alapinnan puoleisella lehden sivulla, johon ne muodostavat näkyviä vaaleita ilmarakojuovia.[1]
Suvun kasvit ovat yksikotisia, mikä tarkoittaa erillisten hede- ja emikukintojen kehittyvän samaan kasviyksilöön.[1] Kukinnot kehittyvät yksittäin versojen kärkiin.[1]
Hedekävyksi kutsuttu hedekukinto koostuu 8–24 kilpimäisestä hedelehdestä, jotka ovat asettuneet rangan ympärille ristikkäin vastakkaisesti. Hedekäpy on yleensä 2,5–10 millimetriä pitkä ja 2–3,5 millimetriä leveä. Kunkin hedelehden abaksiaalisella tai alapinnalla on neljästä kuuteen siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[1]
Kävyksi kutsuttu emikukinto koostuu neljästä käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan kahdeksi ristikkäin vastakkaiseksi pariksi. Käpy on tavallisesti 8–18 millimetriä pitkä. Kukin käpysuomu muodostuu yhteenkasvettuneesta emisuomusta ja peitinsuomusta. Ainoastaan kärjenpuoleinen käpysuomupari tuottaa siemeniä, tyvenpuoleisten suomujen ollessa steriilejä. Yksi käpy tuottaa tavallisesti yhdestä neljään siementä.[1]
Siemenet ovat lenninsiivellisiä. Kahdesta siivestä toinen on huomattavasti suurempi. Siementaimella on kaksi sirkkalehteä.[1]
-
Lajin L. bidwillii rungon kuorta. -
Lajin L. plumosa leveälehtisen litteitä versoja. -
Lajin L. bidwillii nelisärmäisiä versoja.
Luokitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun Libocedrus kasvit ovat sypressikasvien heimon alaheimoon Callitroideae kuuluvia havupuita. Niiden lähin sukulaislaji on ristisypressi (Pilgerodendron uvifera), joka luokitellaankin toisinaan kuuluvaksi sukuun Libocedrus. Vanhemmissa luokituksissa sukuun sisällytettiin tavallisesti myös tuoksusetrien (Calocedrus), chilentuoksusetrien (Austrocedrus) ja Papuacedrus-suvun lajit.[1][2]
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Havupuihin erikoistuneen kasvitieteilijän Aljos Farjonin vuoden 2010 teoksessa A Handbook of The World's Conifers sukuun luokitellaan kuuluvaksi seuraavat viisi lajia.[1]
- Libocedrus austrocaledonica
- Libocedrus bidwillii
- Libocedrus chevalieri
- Libocedrus plumosa
- Libocedrus yateensis
Näiden lisäksi pitkään omaan yksilajiseen sukuunsa sijoitettu eteläamerikkalainen ristisypressi voidaan luokitella tähän sukuun nimellä Libocedrus uvifera useiden 2000- ja 2010-lukujen molekyylibiologisten tutkimusten perusteella.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun edustajia esiintyy luonnossa ainoastaan eteläisellä Tyynellämerellä Uudessa-Seelannissa ja Uudessa-Kaledoniassa.[1] Suvun kasvien ei uskota koskaan ylittäneen valtameriä, vaan levinneen nykyisille esiintymisalueilleen aikana, jolloin saarten välillä on ollut maayhteys. Suvun levinneisyys onkin ollut esihistoriallisina aikoina selvästi nykyistä laajempi. Sukuun luokiteltuja oligoseeni- ja mioseeniepookin aikana syntyneitä fossiileja on löydetty nykyisen Australian Tasmaniasta ja Uudesta-Etelä-Walesista.[6]
Elinympäristö ja ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useat suvun lajit kasvavat luonnossa vuoristosademetsissä, joiden valtapuita ovat koppisiemeniset lehtipuut tai podokarpuskasvien heimon (Podocarpaceae) havupuut.[7][4][5] Libocedrus chevalieri ja Libocedrus yateensis ovat sopeutuneet elämään Uuden-Kaledonian vähäravinteisilla pensastomailla.[8][9] Libocedrus chevalieri kasvaa vuorten rinteiden pensastoissa, kun taas Libocedrus yateensis kasvaa ainoastaan serpentiinialueiden jokirannoilla.[8][9]
Merkitys ihmiselle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusiseelantilaisen lajin Libocedrus plumosa tumman punaruskeaa puuta on käytetty huonekaluissa ja puusisustuksessa.[9] Lajilla ei kuitenkaan nykyisin ole huomattavaa taloudellista merkitystä sen harvinaistumisen ja tästä seuranneen suojelun vuoksi.[9] Varsinkin lajia Libocedrus bidwillii, mutta myös lajia Libocedrus plumosa käytetään koristepuina.[8][9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 503–508. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
- Farjon, Aljos ja Filer, Denis: An Atlas of the World's Conifers: An Analysis of their Distribution, s. 375. Leiden: Brill, 2013. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2010, s. 503
- ↑ a b c d e f Earle, Cristopher J.: Libocedrus The Gymnosperm Database. 27.11.2016. Viitattu 5.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Libocedrus bidwillii 6.12.2014. New Zealand Plant Conservation Network. Viitattu 5.2.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2010, s. 505
- ↑ a b c Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2010, s. 507
- ↑ Farjon: An Atlas of the World's Conifers, 2013, s. 375
- ↑ Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2010, s. 504
- ↑ a b c Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2010, s. 506
- ↑ a b c d e Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2010, s. 508