Lauri Love

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lauri Love

Lauri Love (s. 14. joulukuuta 1984[1]) on brittiläis-suomalainen opiskelija, tietoturvaneuvonantaja ja hakkeri, jonka luovutusta Isosta-Britanniasta Yhdysvallat vaati vuonna 2015.

Yhdysvallat vaati Lovea luovutettavaksi. Luovuttamisesta tehtiin päätös 14. marraskuuta 2016[2], mutta vetoomustuomioistuin kumosi päätöksen helmikuussa 2018[3].

Love on kotoisin Stradishallista Suffolkista. Hänen vanhempansa ovat vankilapastori Alexander Love ja Sirkka-Liisa Love. Lovella on Suomen passi, ja hän suoritti siviilipalveluksen Tampereen yliopiston alaisessa instituutissa 2008[4]. Love kävi Nottinghamin yliopistoa ja Glasgow’n yliopistoa, mutta joutui lopettamaan opintonsa kesken molemmilla kerroilla terveyssyistä. Hän on opiskellut sähkötekniikkaa Suffolkin yliopistossa.[5]

Rikosepäilyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat syyttää Lovea liittovaltion ja yksityisten tietojärjestelmien ja haltuun saatujen tietojen luvattomasta käytöstä ja vaatii hänen luovuttamistaan. Häntä syytetään tunkeutumisesta mm. seuraavien virastojen ja yhtiöiden järjestelmiin: Federal Reserve, Yhdysvaltain armeija, Yhdysvaltain puolustusministeriö, Yhdysvaltain ohjuspuolustusvirasto, Nasa, FBI:n tietotekninen rikostutkinta, Deltek inc., Forte Interactive. Hänestä on annettu pidätysmääräys kolmessa eri oikeusistuimessa: New Yorkissa, New Jerseyssä ja Virginiassa.

Loven kotiin tehtiin kotietsintä lokakuussa 2013. Yhdysvallat lähetti Britannialle nootin heinäkuussa 2015 ja vaati Loven luovuttamista. Hänet pidätettiin 15. heinäkuuta 2015, mutta vapautettiin samana päivänä takuita vastaan.

Love vastusti Yhdysvaltoihin luovuttamistaan. Puolustus vetosi hänellä diagnosoituihin aspergerin syndroomaan ja depressiivisyyteen.[6] Syyskuussa 2016 brittiläinen tuomioistuin kuitenkin linjasi, että Loven Yhdysvaltoihin luovuttamiselle ei ole esteitä. Lovea uhkasi Yhdysvalloissa jopa 99 vuoden vankeusrangaistus.[7] Loven luovuttamisesta tehtiin päätös 14. marraskuuta 2016.[8] Vetoomustuomioistuin Lontoossa kuitenkin kumosi päätöksen 5. helmikuuta 2018.[3]