Kuolemankello

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuolemankello
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Jumimaiset Bostrychoidea
Heimo: Puunkaivajat Anobiidae
Suku: Hadrobregmus
Laji: pertinax
Kaksiosainen nimi

Hadrobregmus pertinax
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Kuolemankello Wikispeciesissä
  Kuolemankello Commonsissa

Kuolemankello (Hadrobregmus pertinax) on jumilaji, jonka elinympäristö on lahoava puu. Aikuinen kuolemankello on musta ja noin 4–5 mm pitkä. Etuselän takanurkissa on keltaiset karvatupsut. Toukat ovat noin 5 mm pitkiä, vaaleita ja käyriä. Toukat elävät lahoavassa puussa.[2] Toukkavaihe kestää useita vuosia.[3]

Kuolemankellon nimi tulee kellon tikitystä muistuttavasta äänestä, joka syntyy kun uros iskee päätään puuta vasten.[2] Äänen tarkoitus on naaraiden houkuttaminen.[3]

Kuolemankellot ovat pahimpia rakennusten tuhohyönteisiä Suomessa. Ne kestävät pakkasta, joten talon talveksi kylmilleen jättäminen ei tapa niitä.[3] Koska kuolemankellot elävät vain lahoavassa puussa, niiden esiintyminen talon rakenteissa on viite kosteusvaurioista. Kosteusvaurioiden korjaaminen hävittää myös kuolemankellot.

  1. Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Kuolemankello – Hadrobregmus pertinax Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. a b Yleisimpiä puurakennusten tuhohyönteisiä Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus. Arkistoitu 16.7.2007. Viitattu 7. huhtikuuta 2007.
  3. a b c Restaurointikuvasto: Kuolemankello Museovirasto. Arkistoitu 7.7.2007. Viitattu 7. huhtikuuta 2007.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]