Klas Pontus Arnoldson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klas Pontus Arnoldson

Klas Pontus Arnoldson (27. lokakuuta 184420. helmikuuta 1916) oli ruotsalainen kirjailija, journalisti ja poliitikko. Hän oli kansanedustaja vuosina 1882–1887. Hän oli aatteiltaan pasifisti ja sai Nobelin rauhanpalkinnon 1908 yhdessä tanskalaisen Fredrik Bajerin kanssa.[1]

Arnoldson palveli aluksi rautatievirkamiehenä. Hän toimitti vapaa-aatteisia julkaisuja uskonnollisista ja muista kysymyksistä. Vuosina 1883–1885 hän johti Tukholmassa vapaamielistä sanomalehteä Tiden, joka ensi sijassa ajoi rauhanasiaa. Valtiopäivien toisen kamarin jäsenenä 1882–1887 hän herätti kysymyksen Skandinavian valtioiden pysyvästä puolueettomuudesta. Hän perusti 1883 Ruotsiin rauhan- ja sovinto-oikeusyhdistyksen Svenska freds- och skiljedomsföreningen. Hän toimi luennoitsijana ja kirjailijana rauhan asian hyväksi Arnoldsonin julkaisuja ovat muun muassa rauhan asiaa koskeva julkaisu Är världsfred möjlig?(1890) ja laaja teos Seklernas hopp. En bok om världsfreden (1900), jotka molemmat on käännetty useille kielille.[2]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oikeutta kohden, suomentanut Aatto M., Wäinämöisen kirjakauppa 1909.
  1. The Nobel Peace Prize 1908 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 16.7.2012. (englanniksi)
  2. Arnoldson, Klas, Tietosanakirja osa 1, palsta 587, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909 (Projekt Runeberg)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.