Kangasranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kangasranta oli yksi Viipurin vanhoista suomalaisista kaupunginosista. Muiden itäisten esikaupunkialueiden tavoin se kuului alun perin Viipurin maalaiskuntaan ja liitettiin kaupunkiin vuonna 1924.

Kangasrannan asutus alkoi syntymään 1860-luvulla yhtä aikaa läheisten Kelkkalan, Kolikkoinmäen ja Talikkalan esikaupunkialueiden tapaan. Sen rakennuskanta koostui aluksi pienistä ja huonokuntoisista työläisasunnoista, joita rakennettiin tiheästi ilman asemakaavaa. Vastaanvanlaisia työläiskaupunginosia syntyi 1800-luvun jälkipuoliskolla lähes jokaiseen Suomen teollisuuskaupunkiin. Ensimmäinen asemakaava Kangasrantaan saatiin alueliitoksen jälkeen, jonka myötä kaupunginosaan tuli myös sähköistys sekä vesi- ja viemäriverkosto. Myös alueen katuja kunnostettiin.

Koiviston kauppalan vanha kirkko siirrettiin Kangasrantaan vuonna 1911 ja samalla se nimettiin uudestaan Mikaelin kirkoksi. Viipurin sisälähetysseuran hankkima kirkko tuhoutui pommituksissa talvisodan loppuvaiheessa vuonna 1940.[1] Kirkkoa kutsuttiin myös Talikkalan kirkoksi, vaikka varsinaisesti se sijaitsikin Kangasrannan puolella. Vuonna 1927 Kangasrannassa aloitti toimintansa Toukolan kristillinen yhteisö.

Vuoden 1930 väestönlaskennassa Kangasrannassa oli 2 733 asukasta, joista 2 718 oli suomenkielisiä, 1 ruotsinkielinen ja 14 muunkielisiä.[2]

Nykyään entinen Kangasrannan kaupunginosa on muun Viipurin itäisen osan tavoin lähinnä kerrostalolähiötä.

  1. Saarelaisten seurakunnallinen itsenäisyysliike vuonna 1914 (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Koivisto-Seura ry. Viitattu 9.11.2014.
  2. Viipurin väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930: Taululiitteitä (PDF) (sivut 26–27) Suomen virallinen tilasto 6: Väestötilastoa 71:3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 8.11.2014.