Isoteutarin kartano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isoteutarin kartano
Stortötar gård
Isoteutarin kartano vuonna 1936
Isoteutarin kartano vuonna 1936
Sijainti Lohja, Uusimaa
Rakennustyyppi Kartano
Valmistumisvuosi 1846
Suunnittelija K. J. E. Gustafsson
Tyylisuunta Empire
Runkorakenne Hirsi
Julkisivumateriaali Laudoitus
Kerrosluku 2
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Isoteutarin kartano (ruots. Stortötar gård) sijaitsee Lohjalla Uudellamaalla. Kartano on Isoteutarin kylän kantatalo ja entinen Biskopsin ratsutila. Nykyinen päärakennus on valmistunut 1800-luvulla. Isoteutarin kartano on nykyisin yksityisomistuksessa.[1][2]

Historia ja arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoteutarin keskiakaisista omistajista tunnetaan lautamies Lauri vuodelta 1508, sekä Olli Laurinpoika vuodelta 1532. 1600-luvulla Isoteutariin yhdistettiin kolme eri tilaa. Kartanon yksi vaikutusvaltaisimmista omistajista lienee ollut kuninkaallinen rahastonhoitaja Thomas Teuterström, joka aateloitiin nimellä Adlercreutz. Hän omisti kartanon vuosina 1686–1710. Vuonna 1844 talo ostettiin perinnöksi. 1915 Isoteutariin yhdistettiin ratsutilan augmentit Mustapää, Simola ja Anttila, jotka olivat vuodesta 1759 toimineet kartanon lampuotitiloina. Vuonna 1694 Isoteutarin kartanolla ei esiinny lainkaan torppia. Vuonna 1800 torppia oli kolme ja vuonna 1900 yhteensä kuusi torppaa.Vuoden 1918 maanvuokralain nojalla Isoteutarin kartanosta erotettiin kaksi torppaa ja kaksi mäkitupaa. Isoteutarilla on ollut oma mylly.[1]

Isoteutarin kartanolle johtaa pohjoisesta vanha tie, joka on osa Raaseporin linnatietä. Sen varrella on koivukuja, jonka koivut istutettiin 1890-luvulla.[1]

Päärakennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoteutarin päärakennus on valmistunut 1845–1846. Hirsirakennuksen on suunnitellut konduktööri K. J. E. Gustafsson, ja sen alkuperäinen ulkoasu edusti puhdasta empire-tyyliä. Rakennusta korotettiin satulakattoisella poikkipäädylää vuonna 1896. Nykyisin empire-piirteet näkyvät yhä esimerkiksi ikkunoiden symmetrisessä sijoittelussa ja niiden koristeellisissa otsalaudoissa. Rakennuksen pihanpuoleisella sivulla on pariovin varustettu kuisti, jonka katolla on parveke. Päädyssä on toinen kuisti. Kartanon päärakennusta on peruskorjattu 1950-luvulla ja 1980-luvulla, jolloin Museovirasto oli mukana korjaussuunnittelussa. Rungosta jouduttiin vaihtamaan ainoastaan yksi hirsi. Vuosituhannen taitteessa vanha lateksimaalipinta hiottiin pois ja korvattiin pellavaöljymaalilla. Päärakennuksessa on säilynyt jäljellä vanhat lattialankut ja rossipohja. Päärakennuksessa on yhteensä 13 huonetta, joista 4 on tulisijoin varustettuja ullakkokamareita.[2][1]

Alkuperäiseen sisustukseen on kuulunut muun muassa salin valko-vihreä empirekalusto, Kirkniemestä ostettu kustavilainen kattokruunu ja hopeamalja, vanha taffelipiano, sekä kullan ja sammalenvihreän värinen empirepeili ja marmorilevyllä varustettu konsolipöytä. Laamanni Adlercreutz on ostanut kartanoon peilin, jonka valkoisessa yläosassa on enkelikuvioita Tukholman hovista. Peilin kerrotaan kuuluneen prinssi Kaarle Augustille.[1][2]

Päärakennusta ympäröi omenatarha, sekä 1700-luvulta peräisin oleva puisto.[1]

Muut rakannukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartanon vanha päärakennus 1700-luvulta on säilynyt nykyisen päärakennuksen vieressä. Vanhaa päärakennusta korotettiin yhdellä kerroksella 1830-luvulla. Rakennuskantaan kuuluu lisäksi työväenasunto vuodelta 1910, harkkokivinen navetta vuodelta 1908, luonnonkivinen härkätalli vuodelta 1851, sekä kivinen viljamakasiini.[1][1]

Lista Isoteutarin kartanon omistajista[2]:

Nimi Vuodet Lisätietoa
Lauri 1508 lautamies
Olli Laurinpoika 1532
Bengt Larsson 1540–1554
Eskil Bengtsson 1556–1605
Erik Mårtensson 1609–1654 ratsumies
Anna Tomasdotter 1654–1656 Erikin leski
Tomas Jakobsson 1662
Tomas Eriksson 1665 Tomasin lanko
Henrik Eriksson 1666–1695 Tomasin veli,

Koulumestari

Thomas Teuterström 1686–1710 aateloitu Adlercreutz,

kuninkaallinen rahastonhoitaja

Thomasin perinkunta 1710–1721
Anna Katarina Adlermarckin lapset 1722–1780 Anna Thomasin tytär
Johan Reilin 1781–1785 kappalainen
Torsten Jägerhorn af Storby 1786–1805 kapteeni
Anders Collin 1806–1810 rovasti
Karl Henrik Adlercreutz 1811–1832 laamanni
Adlercreutzin perikunta 1831–1865
Johan Gustav Florin 1865–1883 Karl Aldercreutzin vävy,

sotakamreeri

Karl Gabriel Thiodolf Rein 1883–1919 Johanin vävy,

todellinen valtioneuvos

Mathilda Schulman o.s. Rein &

Hilda Maria Rein

  1. a b c d e f g h Ockenström, Katariina: Lohjan rakennetun ympäristön inventointiluettelo 2007. Lohjan kaupunkisuunnittelukeskus, Lohjan Museo. Viitattu 20.5.2023.
  2. a b c d Isoteutari Lohjan historiaseura ry. Viitattu 20.5.2023.