Hemming Gadh

Hemming Gadh (1450–1520) oli ruotsalainen poliitikko ja katolinen piispa, joka eli vaiheikkaan elämän ja teloitettiin Raaseporin linnan Hirsipuunmäellä nykyisessä Raaseporin kaupungissa.

Gadh opiskeli Rostockin yliopistossa. Vuonna 1479 hänestä tuli arkkipiispan kansleri, ja samana vuonna Sten Sture vanhempi lähetti Gadhin lähettilääkseen Roomaan. Vuosina 1510–1512 Gadh oli Ruotsin suurlähettiläänä Lyypekissä. Hän sekaantui useisiin sotilasoperaatioihin, muun muassa Kalmarin linnan valtaukseen. Linköpingin piispana oli Henrik Tideman. Sanotaan Hemming Gadhin järjestäneen hänen murhansa Linköpingin piispanvirkaa tavoitellessaan. Hemming Gadh valittiin Lindköpingin piispaksi vuonna 1501. Hemming Gadh oli ensin Sture-puolueen kannattaja, mutta vaihtoi sitten puolta ja ryhtyi Kristian II:n kannattajaksi. Kuningas Kristian II ei täysin häneen luottanut ja määräsi lopulta joulukuussa 1520 hänet teloitettavaksi.

Kirjailija Sakari Topelius piirtää omaleimaisen kuvan Hemming Gadhista teoksessaan Jungarin taru. Hän sanoo Gadhin edustaneen jonkinlaista jesuiittojen edeltäjää: mustassa kaavussaan salaisen kamarin hämärissä piileksivää harmaata eminenssiä. Tosin Topelius ottaa huomattavia taiteellisia vapauksia esimerkiksi kuvatessaan Gadhin loppua, kuten väittäessään Gadhin tulleen hirttämisen sijaan mestatuksi, eikä edes pyövelinkirveellä vaan tavallisella veistokirveellä. Mestaajana oli Topeliuksen mukaan Rolof Matinpoika, joka virallisen historian mukaan oli viimeinen Kalmarin unionin ajan Viipurin linnan komentaja. Valtaneuvos Ivar Fleming päästi hänet vapaana lähtemään Suomesta – mistä suomalainen ylimys Nils Månsson Grabbe oli todella vihoissaan kirjailija Santeri Ivalon mukaan; Grabbe oli vannonut hirttävänsä tanskalaisen kostona monien ystäviensä tappamisesta .

Gadh on myös henkilöhahmo Mika Waltariin romaanissa Mikael Karvajalka, jossa päähenkilö saa lopulta kuningas Kristianilta tehtäväkseen hänen teloittamisensa.