Franz Anton von Schiefner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Franz Anton von Schiefner

Franz Anton von Schiefner (ven. Антон Антонович Шифнер, Anton Antonovits Šifner (18. heinäkuuta (J: 6. heinäkuuta) 1817 Rääveli (nyk. Tallinna), Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta16. marraskuuta (J: 4. marraskuuta) 1879 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli baltiansaksalainen kielitieteilijä ja kansatieteilijä, Kalevalan ensimmäisiä kääntäjiä.[1] Häntä pidetään yhtenä uralistiikan, tibetologian, mongolistiikan ja kaukasistiikan perustajista.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franz Anton von Schiefner syntyi Räävelissä eli nykyisessä Tallinnassa baltiansaksalaiseen kauppiasperheeseen, joka oli lähtöisin Böömistä. Schiefner suoritti ylioppilastutkinnon Räävelin katedraalikoulussa ja opiskeli oikeustieteitä Pietarin yliopistossa vuosina 1836–1840 ja orientalistiikkaa Fredrik Wilhelmin yliopistossa Berliinissä vuosina 1840–1842.

Vuodesta 1843 alkaen Schiefner toimi latinan ja muinaiskreikan lehtorina pietarilaisessa kymnaasissa ja vuodesta 1863 kirjastonhoitajana Keisarillisessa tiedeakatemiassa. Hän oli tiedeakatemian ylimääräinen jäsen vuodesta 1852 kuolemaansa saakka. Hän teki tutkimusmatkoja Englantiin vuosina 1863, 1865 ja 1878. Hän sai todellisen valtioneuvoksen arvonimen vuonna 1866.

Schiefner julkaisi useita tutkimuksia tiibetin ja mongolin kielestä ja käänsi Uuden testamentin mongoliksi.

Lisäksi Schiefner oli aikansa parhaita suomalais-ugrilaisten kielten tuntijoita. Hän osallistui Viron kansalliseepoksen Kalevipojan julkaisemiseen.

Schiefner käänsi Kalevalan saksaksi (1852, uusi painos 1914). Vuosina 1853–1862 hän toimitti M. A. Castrénin jälkeenjääneiden kirjoitusten kokoelman Nordische Reisen und Forschungen[2] ja julkaisi useita omia tutkielmia suomalais-ugrilaisesta mytologiasta. Hän tutki myös Kaukasuksen kieliä.

  1. Eesti Entsüklopeedia 14, s. 463. Tallinn 2000. ISBN 9985-70-064-3
  2. Facta 2001, osa 14, p. 495. WSOY 1985.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]