Fellandreeni
| Fellandreeni | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi |
(α): 2-metyyli-5-(propan-2-yyli)sykloheksa-1,3-dieeni (β): 3-metylideeni-6-(propan-2-yyli)sykloheksa-1-eeni |
| CAS-numero |
(β): 555-10-2] |
| PubChem CID | |
| SMILES |
(α): CC1=CCC(C=C1)C(C)C (β): CC(C)C1CCC(=C)C=C1 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C10H16 |
| Moolimassa | 136,24 g/mol |
| Kiehumispiste | 171-172 °C |
| Tiheys | 0,85 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | ei vesiliukoinen |
Fellandreenit ovat kaksi isomeeristä orgaanista yhdistettä, joilla on samanlainen molekyylirakenne ja kemialliset ominaisuudet. α-fellandreeni ja β-fellandreeni ovat syklisiä monoterpeenejä, joiden erona on yhden kaksoissidoksen paikka. Ne eivät liukene veteen, mutta liukenevat dietyylieetteriin ja vastaaviin poolittomiin liuottimiin.
-
α-fellandreeni -
β-fellandreeni
Esiintyminen ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fellandreenit ovat saaneet nimensä Eucalyptus radiata-puusta (ennen Eucalyptus phellandra), josta α-fellandreeni eristettiin.[1] β-fellandreenia esiintyy mm. fenkolin eteerisessä öljyssä ja palsamipihdan pihkassa. Fellandreeneja on myös olibaanihartsissa[2] ja koiruohossa.[3]
Fellandreeneillä on miellyttävä tuoksu, jossa on sitruksen, pippurin ja mintun sävyjä[4], ja polttava maku. Niitä käytetään tuoksunsa takia hajusteissa.
α-fellandreeni voi muodostaa räjähdysherkkiä peroksideja korkeissa lämpötiloissa ilman kanssa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jacobs, S.W.L. ja Pickard, J.: Plants of New South Wales. , 1981. ISBN 0-7240-1978-2. (englanniksi)
- ↑ H.W. Felter ja J.U. Lloyd: King's American Dispensatory. , 1898. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.6.2021). (englanniksi)
- ↑ PHELLANDRENE Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases. Yhdysvaltain maatalousministeriö (USDA). Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
- ↑ alpha-phellandrene thegoodscentscompany.com. Viitattu 9.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Urben, Peter: Bretherick's Handobook of Reactive Chemical Hazards, s. 1154. Butterworth-Heinemann, 2007. (englanniksi)