Einar Johansson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jääkäriä. Kauppaneuvos Einar Johanssonista on eri artikkeli.
Jääkäripataljoona 27:n muonitusupseeri Gruppenführer Einar Vilhelm Johansson "elintarvediktaattori" pataljoonan muonavaraston edustalla.

Einar Vilhelm Johansson (6. syyskuuta 1885 Vaasa24. marraskuuta 1959) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Karl Magnus Johansson ja Anna Vilhelmina Enqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Judith Elisabeth Blomqvistin kanssa.[1][2]

Johansson kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1904 ja liittyi Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1904–1905 ja Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1905–1911 ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon vuonna 1911. Opintojaan hän täydensi kutomateollisuuden ammattikoulussa (Höhere preussische Fachschule für Textilindustrie) Gladbachissa vuonna 1912 ja Hannoverin teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1914.[1][2]

Jääkärikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Johansson liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin 6. marraskuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella, Schmardenissa ja Aa-joella. Hän hoiti myös pataljoona muonitusupseerin tehtäviä.[1][2]

Suomen sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Suomen sisällissota

Johansson saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan huolto-osaston päälliköksi 1. jääkäriprikaatin esikuntaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan päätyttyä Johansson siirtyi 6. toukokuuta 1918 alkaen päämajaan, jonka nimi muutettiin myöhemmin Yleisesikunnaksi ja hän työskenteli kulkulaitos- ja etappiosastolla, josta hän erosi 1. lokakuuta 1919 ja siirtyi Helsinkiin insinööriksi Ab. Max Schiller & co:n palvelukseen, josta hän siirtyi 1. helmikuuta 1921 Oy Suomen ampumatarvetehtaan toimitusjohtajaksi ja edelleen 1. lokakuuta 1924 alkaen Ab Sandman & co:n myyntipäälliköksi ja viimein Oy Suomen puhallintehtaan palvelukseen.[1][2]

Johansson osallistui talvisotaan 5. Divisioonan aseupseerina osallistuen taisteluihin karjalan kannaksella. Talvisodan jälkeen hän jatkoi toimiaan edelleen insinöörinä Oy Suomen Puhallintehtaassa, mistä toimesta hän jäi eläkkeelle vuonna 1952.[2]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975