Edward Thorndike

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edward Thorndike
Henkilötiedot
Syntynyt31. elokuuta 1874 Williamsburg (Massachusetts)[1][2]
Kuollut9. elokuuta 1949 Montrose, New York (74 vuotta)[1][2]
Ammatti kasvatuspsykologian professori[1]
Koulutus ja ura
Tutkinnot Wesleyan University (B.Sc. 1895), Harvardin yliopisto (M.A. 1897), Columbian yliopisto (Ph.D. 1898)[1][2][3]
Väitöstyön ohjaaja James McKeen Cattell[2]
Instituutti Columbian yliopiston Teachers College[1][3][2]
Tutkimusalue Psykologia ja pedagogiikka
Tunnetut työt Animal Intelligence -teos, Thorndiken pulmalaatikko (puzzle-box)
Palkinnot monia

Edward Lee Thorndike (31. elokuuta 1874 Williamsburg, Massachusetts9. elokuuta 1949 Montrose, New York) oli tunnettu yhdysvaltalainen kasvatustieteilijä ja pitkäaikainen Columbian yliopiston kasvatuspsykologian professori.[1][3][4] Hän kehitti testi- ja mittausmenetelmiä sekä esitti eläinkokeisiin pohjautuvan ns. vaikutuksen lain.[5] hänen työnsä eläinten käyttäytymisen ja oppimisprosessin parissa johti konnektionismin (connectionism) teoriaan, jonka mukaan tietyn ärsykken synnyttämät käyttäytymisvasteet rakentuvat yritysten ja erehdysten kautta. Tämä vaikuttaa yhteyksien muodostumiseen ärsykkeen ja eniten tyytyväisyyttä tuovien vasteiden välille.[1]

Amerikan psykologiyhdistyksen (APA) vuonna 2002 tekemän arvion mukaan professori Thorndike oli 9. merkittävin yhdysvaltalaiseen psykologiaan vaikuttaneista henkilöistä (sadasta listatusta vaikuttajasta).[6]

Perheensä perinteitä noudattaen hän suoritti alemman yliopistotutkinnon Wesleyan Universityssä (1895). Sieltä hän jatkoi Harvardin yliopistoon, jossa vaihtoi aloitusvuonnaan pääaineensa kirjallisuudesta psykologiaan ja työskenteli psykologi William Jamesin ohjauksessa tutkien eläinten oppimista (M.A. 1897). Tästä tuli hänen elämänuransa, joskin tutkimuskohteeksi vaihtui myöhemmin ihminen. Hän jatkoi psykometriikan kehittäjiin kuuluneen James McKeen Cattellin ohjauksessa Columbian yliopistossa, ja väitteli vuonna 1898 suurta huomiota saaneella, sittemmin psykologian klassikoihin päässeellä väitöskirjallaan.[1][2][3] Hänen väitöskirjansa julkaistiin vuonna 1911 teoksena Animal Intelligence. Hän piti eläinten adaptoituvaa käyttäytymistä analogisena ihmisen oppimisen kanssa ja ehdotti että käyttäytymisen assosiaatiot (yhteydet) voisi ennustaa soveltamalla hänen kehittämäänsä kahta lainalaisuutta.[1]

Jo väittelyvuonnaan James Russell kutsui Thorndiken opettajaksi Columbian yliopiston Teacher Collegeen. Vuosina 1904–1940 Thorndike toimi tämän opettajakorkeakoulun kasvatuspsykologian professorina.[1][7].

Thorndike sai monia tunnustuksia. Hän oli Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäsen ja toimi luottamustehtävänään muun muassa Amerikan psykologiyhdistyksen (APA) puheenjohtajana (1912) ja AAAS:n presidenttinä (1934).[1][2][3]

Hänen tuotantoonsa kuuluivat muun muassa (mm. [2]):

  1. a b c d e f g h i j k Edward L. Thorndike. American psychologist Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Robert S. Woodworth: Edward Lee Thorndike 1874—1949. A Biographical Memoir 1952. National Academy of Sciences, nasonline.org. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
  3. a b c d e Godfrey Thomson: Obituary: Prof. Edward L. Thorndike (Abstrakti, pdf-muotoinen kokoartikkeli linkistä) Nature, Vol. 164, p. 474; ISSN 1476-4687 (online). Sept. 17, 1949. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  4. Galef Jr., Bennett G.: Edward Thorndike: Revolutionary psychologist, ambiguous biologist (artikkeli saatavilla sisäänkirjautumalla tiedekirjastojen tai Amerikan psykologiyhdistyksen APA:n kautta) American Psychologist. Vol. 53 (10): 1128-1134. Oct 1998. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  5. Otavan Iso Fokus, s. 4241
  6. S. J. Haggbloom et al.: The 100 Most Eminent Psychologists of the 20th Century (DOI: 10.1037//1089-2680.6.2.139 Tutkimus painottaa vahvasti amerikkalaisia psykologeja, ei aidosti pyri maailmanlaajuiseen näkemykseen. Artikkeli pdf-muodossa (Venäjän tiedeakatemian Psykologian instituutin sivusto)) Review of General Psychology, 2002, Vol. 6, No. 2, 139–152,. Viitattu 5.11.2017. (englanniksi)
  7. Otavan Iso tietosanakirja, osa 8 vuodelta 1964, palsta 1366

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]