Benjamin Frosterus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee geologia. Rovasti ja teologian professori Benjamin Frosteruksesta (1792–1856) on eri artikkeli.
Benjamin Frosterus 1890-luvun lopulla. (Kuva Daniel Nyblin.)

Gustaf Benjamin Frosterus (30. lokakuuta 1866 Porvoo1. huhtikuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen geologi.[1][2][3]

Frosteruksen vanhemmat olivat professori Johan Gustaf Frosterus ja Alina Fredrika Ottelin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1885 Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1885, filosofian maisteriksi 1890 ja filosofian lisensiaatiksi 1895. Frosterus opiskeli myös Saksassa Heidelbergin yliopistossa 1891–1892 ja teki myöhemmin opintomatkoja Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan, Italiaan, Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle.[2][3]

Frosterus nimitettiin valtiongeologiksi 1889 ja geologisen toimikunnan agrogeologisen osaston johtajaksi 1918. Hän toimi mineralogian ja geologian opettajana Polyteknillisessä opistossa ja Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1893–1919. Frosterus oli valtion maatutkimuslaitoksen johtajana 1926–1931 ja hän sai professorin arvonimen 1926.[2][3][1]

Frosterus julkaisi alansa teoksia, muun muassa Epämetalliset hyödylliset mineraalit (1919) ja Suomen maaperä (1922).[4] Hän oli alallaan kansainvälisesti arvostettu.[1]

Benjamin Frosterus oli naimisissa vuodesta 1895 Anna Gertrud Sofia (Netty) Wahlfeltin kanssa. Frosteruksen sisar oli kirjailija ja taidemaalari Hanna Frosterus-Segerstråle.[5][2]

  • Bergbyggnaden i sydöstra Finland. Geologiska kommissionen, Helsingfors 1902
  • Lisiä saviemme teknillisten ominaisuuksien tuntemiseen. Suomen geologinen toimisto, Helsinki 1908
  • Lounais-Suomen kalkkikivet ja kalkkiteollisuus. Suomen geologinen toimisto, Helsinki 1909
  • Kovasimien valmistus Suomessa. Suomen geologinen toimisto, Helsinki 1910
  • Suomen saviaines geologisena muodostumana ja teknillisenä tuotteena. Suomen geologinen toimisto, Helsinki 1910
  • Maanlaatujen syntyminen ja ominaisuudet. Suomen geologinen toimisto, Helsinki 1913
  • Epämetalliset hyödylliset mineralit. WSOY 1919
  • Maalajien pinta-ala Uudenmaan läänissä. Geologinen toimisto, Helsinki 1921
  • Suomen maaperä. Geologinen komissioni, Helsinki 1922
  • Ueber die kambrischen Sedimente der karelischen Landenge. Geologiska kommissionen i Finland, Helsingfors 1925
  • Yleiskatsaus Suomen kalkkikivivaroista ja niiden merkityksestä maanviljelykselle. Valtion maatutkimuslaitos, Helsinki 1928
  • Über Kaolin im kristallinen Felsgrunde Finnlands. Societas geographica Fenniae, Helsingfors 1928
  1. a b c Uppslagsverket Finland (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  3. a b c Tri Benjamin Frosterus, Helsingin Sanomat, 03.04.1931, nro 91, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, p. 1549. Otava 1968.
  5. Vahtola, Jouko: Frosterus (1500–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.