Askold ja Dir

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiovan Venäjän kartta 800-luvun lopulla

Askold (muinaisskandinaaviksi Haskuldr tai Höskuldr) ja Dir (tai myös Dyri) (syntymäaika tuntematon, kuolivat 882) olivat puolilegendaarisia Kiovan hallitsijoita, jotka Nestorin kronikan mukaan olivat ruhtinas Rurikin varjagisoturipäälliköitä 860–870-luvuilla. He eivät olleet Rurikin sukulaisia vaan hänelle uskollisia sotapäälliköitä. He hallitsivat Kiovaa vuosina 862–882, minkä jälkeen Novgorodin ruhtinas Oleg Viisas valloitti Kiovan ja surmasi heidät. [1]

Nestorin kronikan mukaan vuonna 862 Rurik ja hänen kaksi veljeään, Sineus ja Truvor, sekä hänen varjagisoturijoukkonsa (mukaan lukien Askold ja Dir) oli pyydetty "meren takaa" hallitsemaan ja saattamaan järjestyksen maahan, jossa tsuudit, slaavit, merjalaiset, vepsäläiset ja krivitšit taistelivat toisiaan vastaan eivätkä keskenään kyenneet rauhaa palauttamaan.

Rurik rupesi jakamaan maita. Hän otti Novgorodin, Sineus Beloozeron ja Truvor Izborskin. Sen jälkeen osa varjageista halusi lähteä Konstantinopoliin (muinaisskandinaaviksi Miklagard/Miklagård, muinaisslaaviksi Tsargrad). Matkatessaan sinnepäin Dnepriä pitkin he näkivät kukkulalla pienen kaupungin ja kysyivät kenelle se kuuluu. Heille kerrottiin, että se on Kiova ja sen oli rakentanut kolme veljestä: Ki, štšek ja Horiv. Heidän kuoltuaan asukkaat joutuivat maksamaan veroja kasaareille. Askold ja Dir asettuivat kaupunkiin, keräsivät ympärilleen paljon varjageja ja ryhtyivät hallitsemaan poljaaneja.[2]

Saaga Ragnarista ja hänen pojista kertoi, että, Askold oli Hvitserkin poika sekä Ragnar Lodbrokin pojanpoika, joka oli puolilegendaarinen Ruotsin kuningas (noin 770–785). Hvitserk oli Rurikin aikalainen. Hänen sanottiin käyvän valloitussotaa Itä-Euroopassa.

Ainoa ulkomainen lähde, joka mainitsee kaksoishallinnasta on arabialainen historioitsija Al-Masudi. Hänen mukaansa "kuningas al-Dir [Dir] oli suurin kaikista Saqaliban kuninkaista (arabinimi slaaveista)." Jotkut tutkija ovat yrittäneet todistaa, että "al-Dir" viittaisi slaavilaiseen hallitsijaan ja Dirin aikalaiseen. Tämä teoria on hyvin kiistanalainen ja vaikuttaa kuitenkin siltä, että puhuttaisiin samasta henkilöstä eri nimillä: "al-Dir" ja Dir.[3] Näyttää siltä, että muinaisslaavissa oli alun perin "askold Dir" eikä "Askold i Dir" kuten se tunnetaan Nestorin kronikassa. Itse sana askold tai oskold on johdettu muinaisskandinaavin sanasta óskyldr joka tarkoittaa kummallista. Sen vuoksi voimmekin olettaa, että Kiovan hallitsijan nimi oli Dir slaaveille ja varjageille hän oli "óskyldr Dyri"Kummallinen Dir. Myöhemmät varjagit Rusin maassa ilmeisesti unohtivat merkityksen óskyldr, minkä vuoksi Nestor kirjoitti kronikkaansa Kiovan kahdesta hallitsijasta: Askoldista ja Diristä.

Rusien hyökkäys Konstantinopoliin kesäkuussa 860 yllätti kreikkalaiset täysin. Heille se oli kuin "salama kirkkaalta taivaalta" kuten sitä kuvasi Konstantinopolin patriarkka Fotios kuuluisassa silminnäkijäkertomuksessaan. Nestorin kronikassa sotaretken on mainittu tapahtuneen vuonna 866, johon myös Askold ja Dir osallistuivat.

Patriarkka Fotius I lähetti Rusin maahan ensimmäisen kerran piispan kastamaan Rusin kristityksi maaksi sekä Bysantille ystävälliseksi maaksi. Useimmat historioitsijat pitävät Askoldin kääntymistä kristityksi hyvin epätodennäköisenä ajatuksena.

Kun Rurik kuoli vuonna 879, niin hänen seuraajakseen tuli Oleg Viisas, joka oli Rurikin vaimon Efandan veli. Hänestä tuli Rurikin pojan Igorin huoltaja ja sijaishallitsija. Oleg valloitti Kiovan noin vuonna 882. Nestorin kronikan mukaan Oleg houkutteli heidät ansaan, jossa Olegille uskolliset varjagit tappoivat heidät.

Kiovalaisen legendan mukaan Askoldin hautakumpu on Uhorskan kukkulalla, jonne myöhemmin Kiovan suuriruhtinatar Olga rakennutti 2 kirkkoa, jotka oli nimetty Pyhän Nikolain ja Pyhän Irinan mukaan. Nykyään tällä Dnepr-joen jyrkänteellä on muistomerkki, jonka nimi on Askoldin hauta.

  1. Nestorin kronikka, s. 19–21
  2. Nestorin kronikka, s. 18–19
  3. Golden, P.B. (2006) "Rus." Encyclopaedia of Islam (Brill Online). Eds.: P. Bearman, Th. Bianquis, C.E. Bosworth, E. van Donzel and W.P. Heinrichs. Brill.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]