Amerikantuulihaukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amerikantuulihaukka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Jalohaukkalinnut Falconiformes
Heimo: Jalohaukat Falconidae
Suku: Jalohaukat Falco
Laji: sparverius
Kaksiosainen nimi

Falco sparverius
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Amerikantuulihaukka Wikispeciesissä
  Amerikantuulihaukka Commonsissa

Falco sparverius

Amerikantuulihaukka (Falco sparverius) on Amerikassa elävä tuulihaukan vastinlaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 19–21 cm, siipien kärkiväli 50–60 cm ja paino keskimäärin 109 g (koiras) ja 119 g (naaras). Naaras on noin 5 % suurempi kuin koiras. Amerikantuulihaukka on neljänneksen pienempi kuin tuulihaukka, jota se väritykseltään muistuttaa. Sukupuolten värityksessä on selkeä ero koiraan ollessa värikkäämpi.

Amerikantuulihaukan esiintymisalue kattaa koko Amerikan Alaskan ja Kanadan pohjoiselta puurajalta aina Tulimaahan saakka. Osassa Keski-Amerikkaa se esiintyy vain talvisin ja se puuttuu lähes kokonaan Amazonin valuma-alueelta ja monin paikoin Chilestä. Siitä tunnetaan noin 14 alalajia. Lajin elinympäristön ala on noin 25 miljoonaa neliökilometriä. Sitä tavataan satunnaisesti Länsi-Euroopassa.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää kaikkialla missä vain on tarjolla avomaata saalistukseen ja puita tai pylväitä tähystykseen. Se on runsastunut suuresti viimeisten 200 vuoden aikana viljelymaan pinta-alan kasvaessa. Laajoja avohakkuualueita, kuten esimerkiksi Amazonin varrella, se kuitenkin karttaa. Esiintyy myös kaupungeissa[2].

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikantuulihaukat eivät ole kovinkaan sosiaalisia ja pesivät yksittäispareina. Kuusi viikkoa ennen muninnan alkua naaras alkaa seurustella kahden tai kolmen koiraan kanssa, joista se valitsee yhden lastensa isäksi. Pesä on jossakin kolossa, joko puun, tikan, rakennuksen, kallion tai rantatöyrään kolossa, usein pöntössä, harvoin jonkin toisen linnun vanhassa pesässä. Naaras munii 3–7 munaa, tavallisesti neljä tai viisi, joita haudotaan 29–30 päivää. Naaras hoitaa enimmät hautomiset koiraan osallistuessa toisinaan. Molemmilla on kuitenkin hautomalaikku. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti ja oppivat lentämään kuukauden ikäisinä. Noin puolet poikasista selviää lentokykyisiksi asti.

Amerikantuulihaukat saalistavat kesäaikaan aamuisin ja iltaisin isokokoisia hyönteisiä, enimmäkseen heinäsirkkoja. Talviaikaan ne voivat saalistaa pitkin päivää, ja niiden dieetti on silloin monipuolisempi, käsittäen pikkujyrsijöitä, pikkulintuja ja kahlaajien poikasia, liskoja, sammakoita ja skorpioneja. Laji syö myös rapuja, nisäkkäitä ja lepakkoja[3].



  1. BirdLife International: Falco sparverius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
  2. American Kestrel Audubon. 13.11.2014. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
  3. American Kestrel Audubon. 13.11.2014. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)