Alberto Zaccheroni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alberto Zaccheroni
Henkilötiedot
Koko nimi Alberto Zaccheroni
Syntymäaika 1. huhtikuuta 1953 (ikä 71)
Syntymäpaikka Meldola, Italia
Valmennusura
1983–1985 Cesenatico
1985–1987 Riccione
1987–1988 Boca San Lazzaro
1988–1990 Baracca Lugo
1990–1993 Venezia
1993–1994 Bologna
1994–1995 Cosenza
1995–1998 Udinese
1998–2001 Milan
2001–2002 Lazio
2003–2004 Internazionale
2006–2007 Torino
2010 Juventus
2010–2014 Japani
2016 Beijing Guoan
2017–2019 Arabiemiirikunnat

Alberto Zaccheroni (s. 1. huhtikuuta 1953 Meldola, Emilia-Romagnan alue, Italia) on italialainen jalkapallovalmentaja. Hän on tullut tunnetuksi 3-4-3 taktiikastaan.

Zaccheronin oma pelaajaura jäi varsin vaatimattomaksi ja hän siirtyi valmennuspuolelle jo kolmikymppisenä. Hän valmensi 1980- ja -90 -luvuilla pieniä italialaisseuroja, kunnes teki läpimurtonsa Udinese Calcion peräsimessä luotsaten seuran Serie A:ssa upeasti kolmanneksi kaudella 1997/98. Menestys poiki Zaccheronille pestin AC Milanin päävalmentajana ja mukana seurasivat mm. Thomas Helveg ja Oliver Bierhoff. Debyyttikausi sujuikin hyvin ja Milan juhli keväällä 1999 mestaruutta. Seuraava kausi sujui kuitenkin kehnosti, eikä Milan missään vaiheessa päässyt mukaan mestaruuskamppailuun sijoittuen Seriessä lopulta kolmanneksi. Seuraava kausi sujui vieläkin kehnommin ja Zaccheroni sai lopulta keväällä 2001 potkut tehtävistään.

Zaccheroni palasi valmennustehtäviin syksyllä 2001, kun SS Lazio palkkasi hänet eronneen Dino Zoffin seuraajaksi. Hän johdatti Lazion nousuun ja lopulta Seriessä kuudenneksi. Menestys ei kuitenkaan tyydyttänyt seurajohtoa, sillä pelillisesti Lazio ei onnistunut tavoitteiden mukaisesti. Kauden jälkeen Zaccheroni sai potkut tehtävistään.

2003 hän palasi valmennustehtäviin FC Internazionale Milanon palkattua hänet Héctor Cúperin seuraajaksi. Zaccheroni nosti Interin Seriessä neljänneksi, mutta tulos ei tyydyttänyt seurajohtoa ja hän sai jälleen potkut kauden jälkeen. Inter-potkujensa jälkeen Zaccheroni oli kaksi kautta poissa valmennustehtävistä, kunnes palasi syyskuussa 2006 tositoimiin Torino FC:n päävalmentajana. [1] Pesti sujui kuitenkin kehnosti ja kuuden ottelun tappioputki koitui Zaccheronin kohtaloksi ja hän sai potkut helmikuussa 2007. [2]

Lokakuussa 2009 Zaccheroni yhdistettiin Puolan[3] ja Ruotsin maajoukkuevalmentajan tehtäviin. [4] Zaccheroni palasi valmentajan tehtäviin tammikuun lopulla 2010, kun hänet palkattiin Juventuksen uudeksi valmentajaksi Ciro Ferraran saatua potkut. Zaccheronin sopimus kattaa loppukauden.[5] Zaccheroni ei saanut Juventuksen peliesityksiä paranemaan, vaan seura putosi Serie A:ssa seitsemänneksi. Yhteistyö ei jatkunut kauden jälkeen. [6]

Elokuun lopussa 2010 Zaccheroni palkattiin ensimmäisenä italialaisena Japanin maajoukkueen päävalmentajaksi. [7] Hänen debyyttiturnauksensa Japanin peräsimessä oli tammikuussa 2011 pelattu Aasian mestaruusturnaus. Japanin peli lähti takellellen liikkeelle, kun Jordania venyi avausottelussa 1–1 tasapeliin. Japani kuitenkin ryhdistäytyi, voitti lohkonsa ja eteni loppuotteluun pudottamalla isäntämaa Qatarin ja kovan Etelä-Korean pudotuspeleissä. Loppuottelussa Zaccheronin suojatit kohtasivat Australian. Tiukka finaali ratkesi lopulta jatkoajalla Tadanari Leen maaliin, jonka myötä Zaccheronin Japani voitti historiansa neljännen Aasian mestaruuden. [8]

MM-kisoissa 2014 Japani pelasi varsin kehnosti. Se hävisi alkulohkossaan Norsunluurannikolle 2–1 ja Kolumbialle peräti 4–1. Ainoa piste tuli 0–0 tasapelistä Kreikkaa vastaan. Turnauksen jälkeen Zaccheroni erosi tehtävästään.[9]

Tammikuun lopulla 2016 Zaccheroni teki kaksivuotisen sopimuksen Kiinan Superliigassa pelaavan Beijing Guoanin kanssa.[10] Joukkue aloitti kautensa varsin kehnosti ja keräsi Zaccheronin alaisuudessa vain yhdeksän pistettä yhtä montesta kauden ensimmäisestä ottelusta. Kehnot tulokset ja seuran maalinteko-ongelmat johtivat hänen potkuihin toukokuussa 2016.[11]

Lokakuussa 2017 Zaccheronista tuli Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentaja.[12] Zaccheronin johdolla Arabiemiraatit sijoittuivat hopealle Gulf Cupissa 2018. Isännöimissään Aasian mestaruuskisoissa 2019 Arabiemiraatit etenivät Zaccheronin johdolla välieriin, joissa kärsivät tappion Qatarille. Zaccheronin sopimus päättyi turnauksen jälkeen ja hän jätti tehtävänsä.[13]

Edeltäjä:
Marcello Lippi
Oscar del Calcio
1999
Seuraaja:
Sven-Göran Eriksson
Edeltäjä:
Fabio Capello
AC Milanin päävalmentaja
1998–2001
Seuraaja:
Cesare Maldini
Edeltäjä:
Dino Zoff
SS Lazion päävalmentaja
2002–2003
Seuraaja:
Roberto Mancini
Edeltäjä:
Gianni De Biasi
Torinon FC:n päävalmentaja
8/2006–2/2007
Seuraaja:
Gianni De Biasi
Edeltäjä:
Ciro Ferrara
Juventuksen päävalmentaja
1–5/2010
Seuraaja:
Luigi Delneri
Edeltäjä:
Takeshi Okada
Japanin maajoukkueen päävalmentaja
9/2010–7/2014
Seuraaja:
Javier Aguirre
Edeltäjä:
Gregorio Manzano
Beijing Guoanin päävalmentaja
1–5/2016
Seuraaja:
Xie Feng
Edeltäjä:
Edgardo Bauza
Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentaja
10/2017–1/2019
Seuraaja:
Bert van Marwijk