Aaltoritariyökkönen
| Aaltoritariyökkönen | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Ritariyökköset Catocalinae |
| Suku: | Catocala |
| Laji: | sponsa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Catocala sponsa |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Aaltoritariyökkönen (Catocala sponsa) on kookas ja näyttävä ritariyökkösiin kuuluva yöperhonen. Se lentää loppukesällä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kookas yökkönen, joka on kuitenkin ritariyökkösten joukossa keskikokoa. Etusiivet ovat ruskehtavan harmaankirjavat, usein tummasävyiset ilman silmiinpistävää kuviointia. Joskus väri voi olla myös vihertävänruskea. Siiven kärkiosan aaltoviiru on kuitenkin vaaleanharmaa. Vaaleareunaisen ja vaaleakehnäisen munuaistäplän vieressä siiven keskiosassa on laaja vaaleanharmaa, mustareunainen täplä. Takasiipien pohjaväri on voimakkaan karmiininpunainen ja siipeä reunustaa mustanruskea reunus. Lisäksi siiven keskellä on tumma vyö, joka tekee kaksi selvää mutkaa ulospäin. Siipiä reunustavat ripset ovat vaaleat, mustatäpläiset. Siipiväli 62–70 mm.[2][3][4]
Samannäköinen laji on etenkin tammiritariyökkönen (Catocala promissa), joka on kuitenkin jonkin verran pienempi ja jonka etusiipien kuviointi on terävämpää.
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aaltoritariyökköstä tavataan Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Kaukasukselle.[3] Suomessa laji oli aikaisemmin hyvin harvinainen lounainen erikoisuus[4], mutta se on viime vuosikymmeninä yleistynyt huomattavasti. Se on eteläpainotteinen, mutta pohjoisimmat yksittäishavainnot ovat nykyisin jopa Kuusamon korkeudelta ja pohjoisempana lajin levinneisyys on selvästi itäpainotteinen. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun lopulta syyskuun alkupuolelle lennon huipun ollessa elokuun alkupuolella.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aaltoritariyökkönen on tammimetsien laji, jolla on vahva vaellustaipumus ja jota siksi voidaan tavata hyvinkin kaukana vakituisilta elinpaikoilta ja poikkeavissa ympäristöissä. Ritariyökkösille ominaiseen tapaan se tulee syötille selvästi paremmin kun valolle, vaikka lentää kyllä valollekin. Toukka elää kookkaiden puiden latvuksissa ja koteloituu joko maahan tai puun rungolle yhteenkehräämiensä lehtien väliin. Muna talvehtii.[4]
Suomen lajien uhanalaisluokituksessa 2019 se on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC).[6]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasvi on tammi (Quercus robur).[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Aaltoritariyökkönen – Catocala sponsa Laji.fi. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Catocala sponsa (Insecta: Lepidoptera: Noctuidae) Naturhistoriska riksmuseet. (ruotsiksi)
- ↑ a b Dark Crimson Underwing Catocala sponsa UKMoths. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 218–219
- ↑ Catocala sponsa (Linnaeus, 1767) Perhoswiki. Arkistoitu 24.2.2023. Viitattu 28.11.2016.
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 474. Helsinki: Ympäristöministeriö – Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.2.2023).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Toim. Helmut Diekmann, Jaana Ihme, Heikki Tabell ja Patrik Åberg: Aaltoritariyökkönen Suomen Perhoset. Viitattu 24.2.2023.
- Pakkanen, Pertti: Catocala sponsa (Linnaeus, 1767). Suomen Perhostutkijain Seura. 5.12.2013. Arkistoitu 14.2.2015. Viitattu 24.2.2023. (englanniksi)
- linder: karmozijnrood weeskind / Catocala sponsa De Vlinderstichting. Viitattu 24.2.2023. (hollanniksi)
- Mazzei, Paolo & Morel, Daniel & Panfili, Raniero: Catocala sponsa (Linnaeus, 1767) Moths and Butterflies of Europe and North Africa. Viitattu 24.2.2023. (englanniksi)