Haisuhilleri
| Haisuhilleri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Näätäeläimet Mustelidae |
| Alaheimo: | Mustelinae |
| Suku: | Haisuhillerit Ictonyx |
| Laji: | striatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ictonyx striatus |
|
 Haisuhillerin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Haisuhilleri eli tsorilla (Ictonyx striatus) on haisunäätiä muistuttava, Saharan eteläpuolisen Afrikan puolikuivilla savanneilla elävä näätäeläin.[2] Haisuhillerin hännän alapuolella sijaitsee hajurauhanen, josta se saattaa ruiskuttaa voimakastuoksuista ainetta ollessaan uhattuna. Tunnetaan tapauksia, joissa yksinäinen haisuhilleri on ahdistanut hajullaan suuren joukon leijonia vastakaadetun seepran ruholta pois. Yöeläiminä ne metsästävät öisin ja jäävät päiviksi pesään tai kallionhalkeamiin. Haisuhillerit ovat hyviä uimaan ja kiipeilevät mielellään puissa. Vankeudessa ne voivat saavuttaa viiden vuoden iän. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin zorilla.[3]
Anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haisuhillereillä on pitkä, paksu mustavalkoraidallinen turkki. Näiden nisäkkäiden ruumiit ovat noin 33–38 cm pitkiä, hännät noin 20–30 cm. Haisuhillerit painavat noin kilon. Haisuhillerillä on pitkä kuono, lyhyet jalat ja vahvat kynnet. Kasvot ovat väritykseltään mustat ja niissä on kolme valkeaa täplää.[4]
Syöminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haisuhillerit ovat lihansyöjiä ja ruokalistalla on hyönteisiä, sammakoita, matelijoita, jyrsijöitä, lintuja, munia ja joskus jopa isompia eläimiä. Haisuhillerit metsästävät pikkueläimiä itse, mutta isomman saaliin saaminen muilta petoeläimiltä on helppoa, koska ne eivät voi sietää haisuhillerin tuottamaa hajua.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naaraat synnyttävät pesäkoloissa 2 tai 3 poikasta viiden viikon tiineyden jälkeen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stuart, C., Stuart, T. & Hoffmann, M.: Ictonyx striatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 106. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden uusiksi nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 14.11.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 21. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Zorilla (haisuhilleri) (Ictonyx striatus)
- iNaturalist: Zorilla (Ictonyx striatus)
- ITIS: Ictonyx striatus (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Ictonyx striatus (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Ictonyx striatus, striped polecat (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Ictonyx striatus, the Striped weasel (englanniksi)