USS Dyson
| USS Dyson | |
|---|---|
_underway_off_the_Mare_Island_Naval_Shipyard,_California_(USA),_on_30_September_1944_(19-N-73206).jpg) |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Consolidated Steel Corporation, Orange, Texas |
| Laskettu vesille | 15. huhtikuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 30. joulukuuta 1942 |
| Loppuvaihe | siirretty Saksalle |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 2 050 t |
| Pituus | 114,7 m |
| Leveys | 12,1 m |
| Syväys | 5,4 m |
| Koneteho | 60 000 shp (45 MW) |
| Nopeus | 35 solmua |
| Miehistöä | 319 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
5 × 5"/38 tykkiä 4 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä 4 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä 10 × 21" torpedoputkea 6 × syvyyspomminheitintä 2 × syvyyspommikiskoa |
USS Dyson (runkonumero DD-572) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1942 vesillelaskettu Fletcher-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus lainattiin 17. helmikuuta 1960 Länsi-Saksalle, joka liitti sen laivastoonsa nimellä Zerstörer 5.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Fletcher-luokka
Alus tilattiin Consolidated Steel Corporationilta Orangesta Texasista. Se laskettiin vesille 15. huhtikuuta 1942 kumminaan kontra-amiraali Charles Wilson Dysonin puoliso ja otettiin palvelukseen vielä samana vuonna 30. joulukuuta ensimmäisenä päällikkönään R. A. Gano.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oltuaan saattue ja suojaamistehtävissä Yhdysvaltain itärannikolla ja Karibianmerellä alus lähti 14. toukokuuta 1943 New Yorkista Tyynellemerelle. Se liittyi Noumeaussa Task Force 36:een (TF36), jonka mukana alus osallistui Salomoninsaarten takaisin valtaukseen. Se kohtasi 3.-4. syyskuuta välisenä yönä USS Pringlen kanssa partiomatkalla Choiseulin ja Kolombangaran välillä keisarillisen Japanin laivaston saattueen, josta upotettiin kaksi ja vaurioitettiin yhtä alusta. Myöhemmin syyskuussa alus tulitti tunnistamatonta alusta, joka syttyi tuleen ja katosi.[1]
Lokakuussa 1943 palattuaan Espiritu Santoon alus lähti suojaamaan Bougainvilleen Cape Torokinan maihinnousua muiden 23. hävittäjälaivueen (engl. Destroyer Squadron 23) alusten kanssa. Osasto tulitti 1. marraskuuta Buka Monisin lentokenttiä estääkseen niiden käytön maihinnousun estämiseen. Keisarinna Augustan lahden taistelussa TF39 löi maihinnousualueelle pyrkivän keisarillisen Japanin laivaston. Dysonin ja muiden hävittäjien tykkituli ja laukaisemat torpedot olivat merkityksellisiä taistelun lopputuloksen kannalta, kun ne upottivat risteilijän ja hävittäjän sekä vaurioittivat neljää muuta alusta.[1]
Alus osallistui 17. marraskuuta Bukan lentokentän tulittamiseen ja 24.-25. marraskuuta Cape St. Georgen kahakkaan, jossa upotettiin kolme keisarillisen Japanin laivaston hävittäjää ja vaurioitettiin kahta muuta. Yhdysvaltain laivaston osasto ei kärsinyt taistelussa tappioita. Alus viipyi maaliskuuhun 1944 Salomonin alueella, missä se häiritsi Bougainvillen rannikkoliikennettä ja valvoi Rabaulista alueelle johtavia laivareittejä estäen japanilaisten joukkojen täydnetämisen.[1]
Helmikuussa alus liitettiin Green Islandin maihinnousun tukijoukkoihin, jonka mukana se teki kaksi matkaa Uuden Irlannin alueelle etsien japanilaisten aluksia ja tulittaen Kaviengia. Jälkimmäisellä matkalla 22. helmikuuta hävittäjät upottivat kaksi rahtialusta, hävittäjämiinalaivan, partioaluksen ja kaksi proomua, jolloin Dysonin miehistö vangitsi 31 yhteensä 73 Claudiamarulta saadusta sotavangista. Seuraavana päivänä alus ampui tykeillään Duke of York saaren kohteita. Maaliskuussa alus liitettiin Task Force 31:een suojaamaan Emiraun maihinnousua.[1]
Maaliskuussa alus liittyi Task Force 58:aan suojaamaan nopeita lentotukialuksia, jotka tekivät 30. maaliskuuta - 1. huhtikuuta syöksyn Palaulle, Yapille, Ulithiin ja Woleaille. Alus osallistui 21.-24. huhtikuuta Hollandian operaatioihin ja 29. huhtikuuta - 1. toukokuuta iskuihin Trukille, Satawaniin ja Ponapeen. Oltuaan huollettavana Majurossa alus jatkoi kesäkuussa TF58:n mukana maihinnousuja edeltäneitä iskuja Saipanille ja Paganiin sekä harhauttavia iskuja Boninille. Alus suojasi lentotukialuksia Filippiinien meren taistelussa, minkä jälkeen Mariaanien valtauksessa. Alus etsi japanilaisten aluksia Guamin ja Rota vesiltä, tulitti tykistöasemia ja poltto proomuja.[1]
Marraskuussa oltuaan Yhdysvaltain länsirannikolla telakalla alus palasi TF38:aan Ulithissa. Se osallistui iskuihin Luzonille, Formosalle, Kiinan rannikolle ja Nansei Shotoon, jotka johtivat Leyten taisteluun ja Luzonin maihinnousuun. Helmikuussa 1945 alus liittyi TF 78:aan, jossa se suojasi San Pedro Bayn ja Subic Bayn välisiä saattueita sekä partioi ja tulitti joukkojen keskityksiä Corregidorin maihinnousussa. USS Saunterin osuttua miinaan 26. helmikuuta Dysonin miehistö vastaanotti haavoittuneet vaurioituneelta alukselta sekä avusti pelastusoperaatiossa. Alus jatkoi Filippiinien alueella osallistuen Panayn, Los Negrosin ja Mindanaon maihinnousuihin. [1]
Alus saapui 16. toukokuuta Okinawalle partioimaan, tutkaohjaukseen, paikallissaattajaksi ja pelastusalukseksi, missä se oli sodan päättymiseen. Alus lähti 10. syyskuuta Yhdysvaltoihin ja saapui 17. lokakuuta Washinton D.C:hen. Kaksi päivää myöhemmin laivastoministeri J. V. Forrestal luovutti hävittäjälaivue 23:lle presidentin kunniamaininnan yksikön poikkeuksellisesta suorituksesta taistelussa Salomonin saarilla 1943-1944.[1]
Alus miehistöineen ilmoittautui Charlestonin laivastotukikohdassa. Se huolehti käytöstä poistettujen hävittäjien virransaannista, kunnes alus siirrettiin reserviin 31. maaliskuuta 1947.
Zerstörer 5 (D179)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lainattiin 17. helmikuuta 1960 Länsi-Saksalle ja Saksan liittotasavallan laivasto otti aluksen palvelukseen nimellä Zerstörer 5.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. London: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)