USS Anthony (DD-515)
USS Anthony | |
---|---|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Bath Iron Works, Bath, Maine |
Kölinlasku | 17. elokuuta 1942 |
Laskettu vesille | 20. joulukuuta 1942 |
Palveluskäyttöön | 26. helmikuuta 1943 |
Loppuvaihe | siirretty Saksalle |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 2 050 t |
Pituus | 114,7 m |
Leveys | 12,1 m |
Syväys | 5,4 m |
Koneteho | 60 000 shp |
Nopeus | 35 solmua |
Miehistöä | 319 |
Aseistus | |
Aseistus |
5 × 5"/38 tykkiä 4 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä 4 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä 10 × 21" torpedoputkea 6 × syvyyspomminheitintä 2 × syvyyspommikiskoa |
USS Anthony (runkonumero DD-515) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1942 vesillelaskettu Fletcher-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Fletcher-luokka
Alus tilattiin Bath Iron Works Corporationilta Bathista Mainesta, missä köli laskettiin 17. elokuuta 1942. Alus laskettiin vesille neljä kuukautta myöhemmin 20. joulukuuta kumminaan neidit Alice ja Frances Anthony ja otettiin palvelukseen 26. helmikuuta 1943 Bostonin laivastontelakalla ensimmäisenä päällikkönään Blinn Van Mater.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen miehistö oli 26. maaliskuuta alkaen koulutettavana Guantanamo Bayssä, mistä se palasi 27. huhtikuuta Bostoniin. Alus lähti 27. huhtikuuta Norfolkin laivastotukikohtaan ja edelleen Hampton Roads, mistä se lähti 10. toukokuuta Tyynellemerelle. Panaman kanavan läpäistyään alus liittyi Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoon ja saapui 31. toukokuuta Pearl Harboriin.[1]
Kahden kuukauden miehistönkoulutuksen jälkeen alus lähti 5. elokuuta saattueen mukana Samoan Pago Pagon kautta Uusien Hebridien Efate Islandille, jonne saavuttiin 27. elokuuta. Seuraavat viikot miehistön koulutus jatkui. Lokakuun lopulla alus suojasi joukkojenkuljetusaluksia Salomonin saarille Bougainvillen maihinnousuun. Alus osallistui tykistön tulivalmisteluihin ja suojasi 1. marraskuuta merijalkaväen maihinnousua Keisarinna Augustan lahdella. Alus siirrettiin 3. marraskuuta Purvis Bayhin Florida Islandilla, mistä se palasi 8. marraskuuta Bougainvilleen. Huolimatta lukuisista ilmahyökkäyksistä alus säilyi vaurioitta suojatessaan täydennyksiä tuovia kuljetusaluksia. Alus siirtyi 15. marraskuuta Tulagille, mistä se suojasi saattueita eri kohteisiin Salomonien alueella.[1]
Alus määrättiin 20. tammikuuta 1944 Bougainvillen salmeen, jossa se kohtasi joukon pieniä japanilaisten käyttämiä aluksia. Hävittäjä upotti tykkiveneen ja joukon pieniä kuljetusaluksia ennen palaamista saattuetehtäviin. Alus saattoi 15. helmikuuta joukon LST:tä Green Islandin maihinnousualueelle. Hävittäjän oli tarkoitus tukea maihinnousua tykkitulella, mutta vähäisen vastarinnan vuoksi tulitukea ei tarvittu.[1]
Miehistön Purvis Bayssä viettämän lyhyen levon jälkeen alus lähti 23. helmikuuta Uuteen-Britanniaan Rabaulin taisteluihin. Maaliskuussa se suojasi Emiraun maihinnousua ennen saattuetehtäviä Guadalcanalin ja Emiraun välillä. Alus liitettiin 24. huhtikuuta taistelulaivaosastoon, jossa se suojasi USS New Mexicon, USS Idahon ja USS Pennsylvanian Australiaan. Osasto saapui 29. huhtikuuta Sydneyyn, mistä Anthony lähti 6. toukokuuta palatakseen Purvis Bayhin.[1]
Lyhyen koulutusjakson jälkeen alus lähti 2. kesäkuuta Mariaanien maihinnousuun. Alus saapui 8. kesäkuuta Kwajaleinille tankkaukseen ja jatkoi länteen Mariaaneille. Alus ampui tykeillään 14. kesäkuuta Saipanilla olevia kohteita ja seuraavana päivänä suojasi maihinnousujoukkoja Saipanille. Alus tulitti 16. kesäkuuta Guamia. Alus irrotettiin operaatiosta ja siirrettiin TF58:aan suojaamaan lentotukialuksia ja pelastamaan mereen pudonneita lentäjiä.[1]
Aluksen tykit aloittivat 8. heinäkuuta Guamin kohteiden häirinnän, kunnes alus lähti muutamaa päivää myöhemmin Eniwetokille tankattavaksi ja täydentämään varastojaan. Se palasi 21. heinäkuuta Guamille sukellusveneidentorjuntaan, kunnes alus määrättiin 10. elokuuta Havaijille. Alus pysähtyi Eniwetokilla ja saapui 20. elokuuta Pearl Harboriin, missä se siirrettiin telakalle huollettavaksi. Telakalta vapauduttuaan aluksen miehistö osallistui koulutukseen Mauilla ennen kuin alus lähti 15. syyskuuta Ulithiin, jonne se saapui 3. lokakuuta. Alus lähti Yhdysvaltain länsirannikolle.[1]
Alus saapui 25. lokakuuta San Franciscoon, mistä se siirrettiin pian sen jälkeen Mare Islandin laivastontelakalle. Alus vapautui 13. joulukuuta telakalta ja siirrettiin San Diegoon, missä miehistö oli viikon koulutettavana. Alus lähti 20. joulukuuta saattueen mukana Havaijille ja saapui 30. joulukuuta Pearl Harboriin.[1]
Aluksen miehistö aloitti valmistautumisen Iwo Jiman operaatioihin. Alus lähti 27. tammikuuta 1945 maihinnousuosaston mukana Eniwetokin ja Guamin kautta Iwo Jimalle. Aluksen tehtävänä oli suojata reservijoukkoja kuljettavia kuljetusaluksia. Se osallistui tykistötuleen ja yölliseen häirintään, kunnes alus lähti 6. maaliskuuta Filippiineille.[1]
Alus laski 13. maaliskuuta ankkurin San Pedron lahteen, missä sen miehistö aloitti valmistautumisen Okinawan operaatioihin. Alus lähti 27. maaliskuuta Filippiineiltä ja saapui 1. huhtikuuta Okinawan edustalle. Se viipyi alueella Ulithilla käyntiä lukuun ottamatta Okinawalla kesäkuun loppuun tykistötuessa, suojaten muita aluksia, ohjaten lentokoneita. Alus joutui lukuisiin ilmahyökkäyksiin, joissa miehistö ilmoitti ampuneensa alas viisi hyökkääjää. Alus joutui 27. toukokuuta sisaraluksensa USS Brainen kanssa kamikaze-hyökkäykseen, jossa Braineen osui kaksi kamikazea. Anthonyn miehistö pelasti pahoin vaurioituneelta alukselta eloonjääneet ja hinasi hylyn Kerama Rettoon.[1]
Aluksen ollessa ohjaamassa lentokoneita se joutui 7. kesäkuuta ilmahyökkäykseen. Kamikaze putosi aluksen kyljen viereen tehden suuren reiän. Viisi miehistönjäsentä lensi tai hyppäsi mereen, mutta heidät saatiin pelastettua. Alus viipyi alueella, kunnes se lähti 24. kesäkuuta Leytelle lepoon.[1]
Alus lähti 13. heinäkuuta Kiinan rannikolle Foochow'n ja Wenchow'n välille etsimään vihollisen saattueita. Käytyään Okinawalle tankattavaksi ja täydentämään varastojaan alus palasi 26. heinäkuuta Kiinan rannikolle Jangtsen suulle. Alus palasi 1. elokuuta Okinawalle, missä se oli sodan loppuun. Alus lähti 7. syyskuuta Japanin miehityshallinnon tehtäviin. Se oli miinanraivauksessa Nagasakin ja Sasebon edustalla, kunnes ankkuroitui 29. syyskuuta Saseboon. Alus lähti 17. marraskuuta Midwayn ja Pearl Harborin kautta Yhdysvaltain länsirannikolle San Diegoon, mistä se jatkoi matkaansa Panaman kanavan itärannikolle Charlestoniin.[1]
Charlestonissa alkoi aluksen palveluksesta poisto. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin 17. huhtikuuta 1946 reserviin.[1]
Zerstörer 1 (D170)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lainattiin 17. tammikuuta 1958 Länsi-Saksalle, joka liitti sen laivastoonsa nimellä Zerstörer 1. Alus palautettiin 15. huhtikuuta 1972 Yhdysvalloille ja samalla poistettiin alusluettelosta. Alus myytiin Länsi-Saksaan 27. kesäkuuta varaosiksi ja romutettavaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. London: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)