Yrjö VI

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Yrjö VI (Iso-Britannia))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö VI
Yrjö VI vuonna 1938.
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas
Valtakausi 11. joulukuuta 1936 –
6. helmikuuta 1952
Kruunajaiset 12. toukokuuta 1937
Edeltäjä Edvard VIII
Seuraaja Elisabet II
Intian keisari
Valtakausi 11. joulukuuta 1936 –
15. elokuuta 1947
Edeltäjä Edvard VIII
Syntynyt 14. joulukuuta 1895
Sandringham, Norfolk, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut 6. helmikuuta 1952 (56 vuotta)
Sandringham, Norfolk, Yhdistynyt kuningaskunta
Hautapaikka St. George's Chapel, Windsorin linna
Puoliso Kuningatar Elisabet (vih. 1923)
Lapset
Koko nimi Albert Frederick Arthur George
Suku
Isä Yrjö V
Äiti Kuningatar Mary
Nimikirjoitus

Yrjö VI (engl. George VI, syntymänimeltään Albert Frederick Arthur George; 14. joulukuuta 1895 – 6. helmikuuta 1952) oli Britannian kuningas vuosina 1936–1952. Yrjö VI oli paitsi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ja merentakaisten dominioiden hallitsija, myös viimeinen Intian keisari vuoteen 1948, viimeinen Irlannin kuningas vuoteen 1949 ja viimeinen Pakistanin kuningas vuoteen 1952. Yrjö VI nousi yllättäen valtaistuimelle veljensä Edvard VIII:n luovuttua kruunusta. Hän oli kolmas brittiläinen monarkki Windsorin suvusta.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjö VI syntyi Sandringhamin kartanon York Cottagessa, Norfolkissa. Hänen isänsä oli prinssi George, Yorkin herttua (myöhemmin Yrjö V) ja äitinsä Yorkin herttuatar, myöhemmin kuningatar Mary.

Albert oli lapsena sairaalloinen ja hänet jätettiin usein kuninkaallisen lastenhoitajan hoiviin. Hän kärsi vakavasta änkytyksestä. Hänen puheterapeutikseen hankittiin australialainen Lionel Logue. Tämän avulla hän sai änkytyksensä vähenemään siedettäväksi vuoteen 1927 mennessä, jolloin prinssi piti avajaispuheen Australian parlamentissa.[1] Yrjö ja Longue pysyivät läheisinä ystävinä loppuun asti ja Yrjö nimitti tämän Royal Victorian Order -ritarikuntaan vuonna 1944.[2] Lisäksi hänet pakotettiin kirjoittamaan oikealla kädellä, vaikka hän oli vasenkätinen.[3][4] Lisäksi hän kärsi kroonisista vatsavaivoista ja pihtipolvista, joiden takia hän joutui käyttämään tukia.

Vuonna 1909 Albert liittyi kuninkaalliseen laivastoon kadetiksi. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa ja osallistui Skagerrakin taisteluun HMS Collingwoodilla. Vuonna 1917 hän liittyi kuninkaallisiin ilmavoimiin, muttei enää osallistunut taisteluihin.

Vuonna 1920 Albert sai Yorkin herttuan, Invernessin jaarlin ja Killarneyn paronin arvonimet ja alkoi edustaa isäänsä kuninkaallisissa velvollisuuksissa.

Hän nai lady Elizabeth Bowes-Lyonin 26. huhtikuuta 1923 Westminster Abbeyssa.[5] Juuri perustettu radioyhtiö BBC olisi halunnut tallentaa ja lähettää tilaisuuden, mutta arkkipiispan mielestä avioliittoon vihkiminen ei sopinut radio-ohjelmaksi.[6] Lady Elizabethista tuli avioiduttuaan Yorkin herttuatar. Pariskunta sai kaksi lasta, jotka olivat Elizabeth, eli tuleva kuningatar Elisabet II (1926–2022), ja prinsessa Margaret (1930–2002).[7]

Kuninkaaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Yrjö V kuoli 20. tammikuuta 1936 ja Albertin veli, prinssi Edward nousi valtaistuimelle ottaen nimen Edvard VIII. Hän oli naimaton, joten Albert oli seuraavana perintöjärjestyksessä. Edvard VIII kuitenkin luopui kruunusta 11. joulukuuta 1936 mennäkseen naimisiin eronneen Wallis Simpsonin kanssa. Albertista tuli nyt kuningas vasten tahtoaan, ja hänen sanotaan itkeneen tuntikausia äitinsä kuningatar Maryn luona kuultuaan veljensä päätöksestä.

Albert otti hallitsijanimekseen Yrjö VI. Kruunaus tapahtui 12. toukokuuta 1937.[7]

Toisen maailmansodan alla kuningaspari otti aluksi sovittelevan asenteen Adolf Hitleriä kohtaan ja tuki Neville Chamberlainia hänen palattuaan neuvottelemasta Münchenin sopimusta 1938. Chamberlainin esiintyminen yhdessä kuningasparin kanssa Buckinghamin palatsin parvekkeella raivostutti myöntyväisyyslinjan vastustajat.[8] Kun alahuone pakotti Chamberlainin eroamaan, kuningas antoi vastahakoisen tukensa Churchillille. Kuitenkin sodan aikana kuningas kehitti läheisen suhteen pääministeri Winston Churchillin kanssa.[5][7]

Vuonna 1939 kuningaspari vieraili Kanadassa ja Yhdysvalloissa ensimmäisinä hallitsevina brittimonarkkeina.[5] Kun sota syttyi Yrjö VI ja kuningatar Elisabet päättivät jäädä Lontooseen, eivätkä paenneet Kanadaan, kuten suositeltiin.[7] Virallisesti he asuivat koko ajan Buckinghamin palatsissa, mutta pakenivat pommituksia Windsorin linnaan, jossa heidän lapsensa olivat koko sodan ajan. Eräässä pommituksessa myös Buckinghamin palatsi sai osuman ja muun muassa sen kappeli tuhoutui täysin.

Hänen hallituskaudellaan brittiläinen imperiumi mureni. Intiasta tuli ensimmäisenä itsenäinen dominio. Yrjö VI piti Intian keisarin arvonimeä Intian tasavallaksi julistamiseen asti 1950. Irlannin parlamentti, Oireachtas Éireann, sääti 1948 lain, joka 18. huhtikuuta voimaan tullessaan muutti Irlannin valtiomuodon tasavallaksi. Intian päätös 1950 tunnustaa Yrjö VI kansainyhteisön pääksi lisäsi tämän arvonimen kuninkaallisiin arvonimiin.

Sodan jälkeen kuninkaan terveys heikkeni. Monet hänen terveysongelmistaan on yhdistetty tupakointiin,[9] mutta myös sodan ja jälleenrakennusajan rasituksilla on sanottu olleen osansa. Yrjö VI kuoli 6. helmikuuta 1952 ja hänet haudattiin 15. helmikuuta Pyhän Yrjön kappeliin Windsorin linnassa.[5]

Sukujuuret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Edvard VII
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Viktoria
 
 
 
 
 
 
 
 
Yrjö V
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tanskan kuningas Kristian IX
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tanskan prinsessa Alexandra
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Hessen-Kasselin prinsessa Louise
 
 
 
Yrjö VI
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Württembergin herttua Alexander
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Teckin herttua Francis
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kreivitär Claudine Rhédey von Kis-Rhéde
 
 
 
 
 
 
 
 
Teckin prinsessa Mary
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Cambridgen herttua Adolphus
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Cambridgen prinsessa Mary Adelaide
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Hessen-Kasselin prinsessa Augusta
 
 
 

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Official Opening of Canberra by His Royal Highness the Duke of York australianscreen. Viitattu 3.12.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Edgar, Suzanne: Lionel George Logue (1880–1953). Canberra: National Centre of Biography, Australian National University. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.12.2023). (englanniksi)
  3. ↑ Royston, Jack: Has There Ever Been a Left-Handed Monarch? Newsweek. 18.9.2022. Viitattu 3.12.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Kushner, Howard: Retraining the King's left hand. The Lancet, 2011. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d George VI (r.1936-1952) The Official Website of The British Monarchy. 2010/11. The Royal Household. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Megan Lane: Royal weddings: A brief history BBC News Magazine. 2011. Viitattu 21.3.2021.
  7. ↑ a b c d George VI Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.3.2021.
  8. ↑ Don't forget they cheered Chamberlain's 'victory' too Daily Mail. 2011. Viitattu 21.3.2021.
  9. ↑ Matthew Weaver: The King's warning: expert says George VI should be anti-smoking image The Guardian. 2015. Viitattu 21.3.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Edeltäjä:
Edvard VIII 		Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas
1936–1952 		Seuraaja:
Elisabet II
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yrjö_VI&oldid=22389816”