Yongzheng

Yongzheng 咸豐帝
Kiinan keisari
Valtakausi	27. joulukuuta 1722 – 8. lokakuuta 1735
Edeltäjä	Kangxi
Seuraaja	Qianlong
Syntynyt	13. joulukuuta 1678 Peking, Kiina
Kuollut	8. lokakuuta 1735 (56 vuotta) Peking, Kiina
Puoliso	Xiaojingxian
Lapset	Hongshi Qianlong Hongzhou Hongyan Huaike
Suku	Aisin-Gioro
Isä	Kangxi
Äiti	Xiaogongren
Uskonto	lamalaisuus

Keisari Yongzheng (kiin. 雍正帝, mantšuksi Hūwaliyasun Tob hūwangdi; 13. joulukuuta 1678 – 8. lokakuuta 1735), alku­peräiseltä nimeltään Yinzhen (kiin. 胤禛), oli mantšulaisen Qing-dynastian viides keisari ja kolmas tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija vuosina 1722–1735.

Vaikka Yongzhengin hallitus­kausi oli paljon lyhempi kuin sekä hänen isänsä Kangxin että hänen poikansa Qianlongin, hänen äkillinen kuolemansa toden­näköisesti aiheutui raskaasta työ­kuormasta. Yongzhengin hallitus­kausi oli rauhallinen ja menestyksellinen; hän vastusti tehokkaasti korruptiota ja tuhlausta ja uudisti valtion raha-asioiden hallinnon. Hänen hallitus­kaudellaan perustettiin Suuri neuvosto, jolla myöhemmin oli suuri vaikutus­valta keisarien hallitsemassa Kiinassa.

Prinssi Yinzhen

Yinzhen oli keisari Kangxin neljäs aikuiseksi saakka elossa pysynyt poika ja keisarinna Xiaogongrenin vanhin poika. Kangxin mielestä olisi ollut virhe kasvattaa lapset yksin­omaan palatsissa, minkä vuoksi hän lähetti poikansa, myös Yinzhenin, maailmalle ja antoi heille ankaran kasvatuksen. Yongzheng kävi Kangxin kanssa useilla tarkastus­matkoilla Pekingin seudulla ja kerran myös kauempana etelässä. Hän oli Täysin punaisen lippu­kunnan kunnioitettu johtaja Kangxin toisessa taistelussa mongoli­kaani Galdania vastaan. Yinzhen sai beilen arvo­nimen (kiin. 貝勒) vuonna 1689 ja sai toisen luokan prinssin arvon vuonna 1698.

Vuonna 1704 Jangtse ja Keltainenjoki tulvivat ennen­näkemättömällä tavalla. Maan talous ja asukkaiden elin­olot näillä seuduilla kärsivät vakavia vahinkoja. Yinzhen lähetettiin keisarillisena lähettiläänä 13. keisarillisen prinssi Yinxiangin kanssa johtamaan avustus­töitä Etelä-Kiinassa. Keisari­kunnan rahasto oli ehtymässä monien virka­miesten ja aatelisten maksamattomien velkojen vuoksi, eikä sieltä ollut saatavissa tarpeeksi varoja tulvasta kärsineiden auttamiseksi. Yinzhen saikin lisä­tehtäväkseen varmistaa, että Etelä-Kiinan varakkaimmalta väestönosalta saatiin avustamiseen tarvittavat varat. Näin varmistettiin, että varat päätyivät oikeisiin kohteisiin ja ettei väestö joutunut näkemään nälkään. Yinzhen nimitettiin ensimmäisen luokan prinssiksi vuonna 1709, ja tällöin hän sai nimen Yong (kiin. 雍親王).

Riidanalainen vallanperimys

Vuonna 1712 keisari Kangxi riisti toiselta pojaltaan, Yinrengiltä kruununperillisen aseman eikä nimittänyt ketään hänen sijalleen. Tämän vuoksi keisarin muut pojat alkoivat kilpailla kruunun­prinssin asemasta. Lupaavimmat ehdokkaat olivat Yinzhi eli prinssi Zhi, Yinzhen, Yinsi ja Yinti, keisarin kolmas, neljäs, kahdeksas ja neljäs­toista poika. Useimmat mandariinit kannattivat Yinsia, Kangxi itse ei kuitenkaan suosinut. Yinzhen oli kannattanut Yinrengiä ennen kuin tämä menetti asemansa, eikä hänellä ollut poliittista vaikutus­valtaa ennen kuin Kangxin hallitsija­kauden viimeisinä vuosina. Kun keisari kuoli vuonna 1722, vallan­tavoittelijoita oli enää kolme, kun Yinsi oli luopunut ehdokkuudestaan ja alkanut itse kannattaa Yintiä.

Kangxin kuolessa Yinti toimi rajojen rauhoitus­joukkojen johtajana ja oli sodassa luoteessa nykyisessä Xinjiangissa. Joiden­kuiden histori­oitsi­joiden mielestä tämä osoittaa, että Kangxi suosi Yintiä seuraajakseen ja perehdytti täten seuraavan keisarin sotilas­asioihin, toisten mukaan hän taas yritti tällä tavoin pitää Yintin kaukana pää­kaupungista varmistaakseen, että valta periytyy rauhan­omaisesti Yinzhenille. Juuri Yinzhen oli nimittänyt Yintin tähän virkaan, ei Yinsi, joka oli Yintin läheinen ystävä.

Virallisissa asiakirjoissa, joita Yongzheng on saattanut myöhemmin muuttaa poliittisista syistä, sanotaan, että 20. joulukuuta 1722 sairaalloinen keisari Kangxi kutsui seitsemän poikaansa ja Pekingin santarmin komentajan Longkondon sairas­vuoteensa äärelle; tällöin Longkodo luki hänen testamenttinsa ja julisti, että Yinzhen seuraisi häntä keisarina valtaistuimelle. On esitetty tosi­seikkoja, jotka viittaavat siihen, että Yinzhen oli tavannut Longkodon kuu­kausia ennen kuin hän luki testamentin ja valmistautui järjestämään vallan­perimyksen itselleen sotilaallisin keinoin. Legendan mukaan Yongzheng muutti Kangxin testamenttia lisäämällä siihen kappaleita ja muuttamalla merkkejä. Yleisimmin tunnetun version mukaan Yongzheng muutti joko sanan "neljä­toista" (kiin. 十四, shisi) sanaksi "neljä" (kiin. 于四, yúsì) tai sanan "neljäs­toista" sanaksi "neljäs". Vaikka tällaisiin väitteisiin on yleisesti uskottu, niille ei ole voitu esittää todisteita, varsinkaan kun merkkiä 于 ei Qing-dynastian aikana kovinkaan paljon käytetty, vaan se korvattiin virallisissa asia­kirjoissa merkillä 於 (yú). Lisäksi Qing-dynastian perimä­tiedon mukaan testamentti oli kirjoitettu sekä mantšuksi että kiinaksi, mutta mantšun kirjoitus­järjestelmässä ei merkkejä olisi vastaavalla tavalla voitukaan muuttaa toisiksi. Sitä paitsi Qing-dynastian prinsseistä käytetään nimiä "keisarin poika" heidän syntymä­järjestyksessään, esimerkiksi "keisarin neljäs poika" (kiin. 皇四子). Siksi väitettä, että Yinzhen olisi muuttanut testamenttia päästäkseen valta­istuimelle, pidetään hyvin epä­toden­näköisenä.

Kiinalainen maalaus 1700-luvulta: keisari Yongzheng eurooppalaisessa asussa peruukki päässään valmistautumassa lyömään tiikeriä kolmikärjellä

Keisari Yongzheng toimittaa uhreja maanviljelyksen jumalan, Shennongin alttarilla

Keisari Yongzhengin muotokuva 1700-luvulta

Yinghen valitsi hallitsija- ja aikakausinimen, joka äänteellisesti muistutti hänen omaa nimeään: vuodesta 1723 tuli Yongzhengin kauden ensimmäinen vuosi. Hänen ensimmäinen virallinen tekonsa hallitsijana oli hänen pitkä­aikaisen liittolaisen, 13. prinssi Yinxiangin vapauttaminen, jonka keisari Kangxi oli vanginnut samoihin aikoihin kuin kruunun­prinssin. Joidenkin lähteiden mukaan Yinxiang, prinsseistä sotilaallisin, kokosi tällöin joukon pekingiläisiä sotilaita vartioimaan Kiellettyä kaupunkia ja sitä ympäröiviä alueita, jotteivät Yinsin kannattajat voisi kaapata valtaa. Oman kertomansa mukaan Yongzhen oli tunne-elämältään epävakaa ja syvästi surullinen isänsä kuoltua ja tiesi, että hänelle olisi "aivan liian raskas taakka", jos hänen olisi seurattava isäänsä hallitsijana. Lisäksi kun testamentti oli luettu, Yinzhen kirjoitti, että virka­miehet (pääministeri Xhang Tingyi, Longkedo ja prinssi Yinzhi) sekä prinssi Cheng johdattivat muut prinssit seremoniallisiin kolmeen polvistumiseen ja yhdeksään tervehdykseen keisarille. Seuraavana päivänä Yongzhen kutsui Yintin takaisin Qinghaita ja myönsi äidilleen "Pyhän äidin" ja leskikeisarinnan arvon sinä päivänä, jolloin Yinti saapui hautajaisiin.

Feng Erkang kirjoitti ensimmäisen laajan keisari Yongzhengin elämä­kerran, jossa hän myös asetti Yongzhengin vallan­perimyksen yhteyksiinsä Fengin mukaan on olemassa epäilyttäviä seikkoja, jotka viittaavat kadonneisiin testamentteihin ja julkaisu­päiviin, mutta valtaosa todisteista viittaa siihen, että Yinzhen peri valtaistuimen laillisesti, vaikkakin se silloisessa tilanteessa edellytti poliittisia ja sotilaallisia toimen­piteitä. Kahdeksas prinssi, Yinsi, oli koko ikänsä lahjonut viran­omaisia saadakseen heiltä tukea. Edelleen Feng arvioi, että "vaikka emme voi olla vielä aivan vamoja siitä, mitä vallanp­erimyksessä tapahtui ja mikä puoli on oikeassa, on uskottavaa, että Yongzhengin poliittiset viha­miehet levittivät epäilyttäviä tietoja testamentin taustasta saadakseen Yongzhengin huonoon valoon ja keisarillisen Kiinan aikaiset perimä­tiedot ovat saaneet jotkin koulu­kunnat uskomaan, että Yongzhengin koko hallitsija­kausi voitaisiin sivuuttaa laittomana yksin­kertaisesti siksi, koska hänen vallan­perimyksensä ei ollut hänen isänsä, keisarin ja Kiinan viime­kätisen päätöksen­tekijän tahdon mukainen." Lisäksi hän arvelee, että Kangsi teki vakavan virheen antaessaan poikiensa tulla huomattaviksi poliittisiksi vaikuttajiksi, varsinkin kun kruunun­prinssin paikka oli avoinna, mistä Kiinan oloissa olisi voinut seurata verinen sisällis­sota ja mahdollisesti vallan­kaappaus. Siksi olisi vielä suurempi virhe arvioida hallitsijaa yksin­omaan sen perusteella, millä tavalla hän pääsi valtaan. Keisari Yongzhen itse varmisti, että hänen seuraajansa pääsisi aikanaan valtaan ilman mainittavia kiistoja.

Hallitsijakausi

Sen jälkeen kun Yinzhen oli joulukuussa 1722 noussut valta­istuimelle, hän valitsi aika­kausi­nimen Yongzhen (kiin. 雍正), joka merkitsee "sopu­sointuista oikeutta". On arveltu, että nimen jäkimmäinen osa oli yritys peitellä hänen laiton valtaannousunsa sillä, että hän nimitti itseään "lainmukaiseksi". Heti valtaan päästyään Yongzhen valitsi uuden hallitsevan neuvoston. Sen muodostivat kahdeksas prinssi Yinsi, kolmastoista prinssi Yinziang, Zhang Tingyu, Ma Qi ja Longkodo. Yinsi sai arvonimien Prinssi Lian, Yinziang arvonimen Prinssi Yi; molemmat toimivat korkeissa viroissa.

Jatkuvat taistelut prinssejä vastaan

Tämän vallanperimyksen luonne on hämärän peitossa, ja Yongzhengin haastoivat kaikki hänen elossa olleet veljensä. Heistä vanhin, Yinzhi eli prinssi Zhi, eli edelleen kotiarestissa. Aikaisempi kruunun­prinssi Yinreng kuoli veljensä oltua vallassa kaksi vuotta. Molemmat oli kuitenkin vanginnut Kanxi, ei Yongzheng. Suurin haaste oli hajottaa Yinsin kannattaja­joukko, johon Yinsin itsensä lisäksi kuuluivat yhdeksäs ja kymmenes prinssi suosikkeineen, ja eristää Yinti heidän vaikutus­valtansa vähentämiseksi. Yinsi, joka nimellisesti edelleen oli läänitys­asioiden viraston puheen­johtaja, arvonimeltään Prinssi Lian, joutui Yongzhengin tarkan valvonnan alaiseksi. Yintang lähetettiin Qinghaihin, virallisen selityksen mukaan sot­apalvelukseen, mutta todellisuudessa Yongzhengin luotetun suojatin Nian Gengyanin hallitsemalle alueelle. Yin'e, kymmenes prinssi, menetti toukokuussa 1724 kaikki arvo­nimensä ja hänet karkotettiin pohjoiseen Shunyin alueelle. Neljäs­toista prinssi Yinti, Yongzhengin täysveli, asetettiin koti­arestiin keisarillisille haudoille muka vartioimaan vanhempiensa hautoja. Yongzhengin ensimmäisinä hallitus­vuosina syntyi häntä vastustavia poliittisia liikkeitä. Yinsi yritti käyttää asemaansa saadakseen Yongzhengin tekemään vakavia virheitä. Yinsiltä ja Yintangilta, jotka molemmat kannattivat Yintin yrityksiä syrjäyttää Yongzheng vallasta, riistettiin kaikki arvonimet ja heidät vangittiin, ja he kuolivat vuonna 1727.

Nian ja Long

Nian Gengyao oli Yongzhengin kannattaja kauan ennen kuin tämä nousi valta­istuimelle. Vuonna 1722, kutsuessaan veljensä Yintin takaisin, Yongzheng nimitti Nianin kenraaliksi. Tilanne Xinjiangissa oli siihen aikaan edelleen vaarallinen, ja alueella tarvittiin voimakasta kenraalia. Muutaman sotilaallisen valloituksen jälkeen Nian Gengyaon vallanhimo kuitenkin kasvoi ja hänen väitettiin haluavan olla Yongzhengin vertainen. Tilanteen kehittyessä uhkaavaksi Yongzheng antoi keisarillisen määräyksen, jolla Nian alennettiin Hangzhoun alueen joukkojen komentajaksi. Kun Nian ei osoittanut mielen­muutosta, hänelle annettiin uhka­vaatimus, ja vuonna 1726 hän teki itse­murhan ottamalla myrkkyä.

Yongzhengin noustessa valtaan Pekingissä olleita sota­väen­osastoja komensi Longkodo. Hänkin joutui vuonna 1728 epä­suosioon ja kuoli kotiarestissa.

Tultuaan keisariksi Yongzheng hävitti kirjoitukset, jotka hän katsoi hallituksensa kannalta epäsuotaviksi, ja varsinkin sellaiset, jotka osoittivat mantšujen vastaista mielialaa. Sellaisten kirjoittajista huomattavin oli Jeng Jing, virka­­tutkinnoissa epä­onnistunut kokekas, johon 1600-luvun oppinut Lü Liuliang oli suuresti vaikuttanut. Zengiin oli hänen lukemansa tehnyt niin suuren vaikutuksen, että hän yritti yllyttää Shaanxi-Sichuanin kenraali­kuvernööri Yue Zhongqin kapinaan. Kenraali­kuvernööri kävi hänen luonaan, ja vuonna 1730 tapaus tuli keisari Yongzhengin tietoon. Syvästi huolissaan siitä, mihin tapaus saattaisi johtaa, keisari toimitti Zeng Jingin Pekingiin tuomittavaksi. Keisarin antama tuomio näytti osoittavan kungfutse­laisen valtiaan hyvän­tahtoisuutta: hän katsoi Zengin toimien osoittavan nuoren miehen herkkä­uskoisuutta ja naiiviutta niin, että hän oli ottanut Lün herjaavan ja liioittelevan retoriikan todesta. Lisäksi keisari arveli, että Lün alku­peräinen mantšuihin kohdistuva arvostelu osui väärään kohteeseen, sillä pitkän valta­kautensa aikana mantšut olivat omaksuneet kungfutse­laisen sivistyksen ja tulleet sen tärkeiksi tukijoiksi.

Yongzheng tunnetaan myös siitä, että hän toteutti valtakaudellaan ehdottoman itse­valtiuden. Hän vihasi korruptiota ja rankaisi rikokseen syyllistyineitä virkamiehiä ankarasti. Vuonna 1729 hän antoi määräyksen, jolla madakin, tupakan ja oopiumin sekoituksen, polttaminen kiellettiin. Yongzhengin aikana Qing-dynastian hallitsemasta Kiinasta tuli Aasian suurvalta ja rauhallinen maa. Jottei hänen isänsä jälkeinen murhe­näytelmä toistuisi, hän antoi yksityis­kohtaiset ohjeet siitä, miten seuraaja valitaan. Hänet tunnetaan luottamuksestaan mandariini­virka­miehiä kohtaan. Li Wei ja Tian Wenjing hallitsivat Kiinan eteläisiä alueita Ortain avustamina.

Valtakunnan laajentuminen luoteessa

Ranskalainen Kiinan ja kiinalaisen Tartarian kartta Yongzhengin kaudelta (1734)

Isänsä tavoin Yongzheng käytti sotilaallista voimaa pitääkseen Ulko-Mongolian dynastiansa hallinnassa. Kun Tiibetissä vuosina 1727–1728 käytiin sisällissota, hän sekaantui siihen sotilaallisesti. Vetäydyttään sieltä hän jätti sinne Qingin edustajan turvaamaan dynastian edut. Sota­toimiin Tiibetissä osallistui 230 000 miehen vahvuinen sotaväenosasto, jota johti Nian Gengyao. Heitä vastassa olivat dzungarit, joiden armeijan vahvuus oli 80 000. Maan­tieteellisistä syistä Qing-armeija, vaikka olikin luku­määräisesti suurempi, ei aluksi pystynyt voittamaan liikkuvampaa vihollistaan. Vähitellen Qing kuitenkin pääsi heistä voitolle. Sota­retken kustannukset olivat ainakin 8 miljoonaa taelia hopeaa. Myöhemmin Qing lähetti vielä pienen 10 000 miehen armeijan taistelemaan dzungareja vastaan. Tämä armeija kuitenkin tuhottiin ja Qing oli vähällä menettää otteensa Mongoliasta. Onnekseen hän sai liittolaisikseen Khalkha-mongolit, jotka lopulta voittivat dzungarit.

Vuoden 1729 uudistusten jälkeen valtion rahasto, jossa vuonna 1721 oli 32 622 421 taelia, kasvoi vuoteen 1730 mennessä 60 miljoonaan taeliin, mikä oli suurempi kuin koskaan Yongzhengin isän Kangxhin hallitsessa. Qinghain alueen sotaretket ja rajojen puolustaminen olivat kuitenkin raskaita taakkoja. Pelkästään rajojen turvaamiseen tarvittiin vuosittain 100 000 taelia. Koko sotilas­budjetti oli 10 miljoonaa taelia vuodessa. Vuoden 1735 loppuun mennessä sotilaallisiin menoihin oli kulunut puolet valtion rahaston varoista, joita oli jäljellä 33 950 000 taelia. Tämä taloudellinen taakka sai keisari Yongzhengin tekemään rauhan dzungarien kanssa.

Uskonto

Yongzheng vastusti päättäväisesti oman kansansa jäsenten, mantšujen kääntymistä kristinuskoon. Hän varoitti heitä siitä, että mantšujen piti seurata vain mantšulaisia tapoja palvoa taivasta, sillä eri kansat palvoivat taivasta eri tavoin. Yongzhengin mukaan Taivaan Herra oli Taivas itse, ja keisarikunnassa oli temppeli Taivaan kunnioittamista ja uhrien toimittamista varten. Mantšuilla taas oli Tiao Tchin. Jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä he polttivat suitsuketta ja paperia Taivaan kunniaksi. Hänen mukaansa mantšuilla oli oma riittinsä Taivaan kunnioittamiseksi, kun taas mongoleilla, kiinalaisilla, venälisäillä ja eurooppalaisilla oli kullakin omansa. Hänen mukaansa Urcen, eräs Sunun poika, saisi kyllä kunnioittaa Taivasta kuten kaikki muutkin, mutta mantšuna hänen oli tehtävä se mantšulaisella tavalla.

Kuolema ja vallanperimys

Keisari Yongzheng hallitsi 13 vuotta, kunnes hän äkillisesti kuoli 56-vuotiaana vuonna 1735. On kerrottu, että hänet olisi murhannut Lü Siniang, Lü Liuliangin tytär, jonka perhe oli teloitettu kirjoitustensa vuoksi, joilla he olivat vastustaneet mantšuvaltaa. Toinen mahdollinen syy on, että hän olisi ollut Lü Siniangin rakastaja ja että Siniang olisi ollut keisari Qianlongin todellinen isä, mutta Yongzheng kieltäytyi myöntämästä Siniangille kuningattaren asemaa. Toden­näköisempää kuitenkin on, että hänen kuolemansa johtui lääkkeiden yliannostuksesta, joden hän uskoi pidentävän hänen elin­aikaansa. Keisari Yongzhengin perhe-elämä oli muutoinkin murheiden varjostama. Hänen 14 lapsestaan vain viiden tiedetään eläneen aikuiseksi. Jotteivät vallan­perimyksen yhteydessä toistuisi saman­laiset riidat, joista hän itse oli joutunut kärsimään, hän määräsi kolmannen poikansa Hongshin, Yinsin liittolaisen, tekemään itse­murhan. Hän kehitti myös tavan, jolla seuraaja voitiin valita salaisesti. Yongzeng kirjoitti valitsemansa seuraajan nimen kahdelle paperi­palalle, pani toisen paperi­palan sinetöityyn laatikkoon ja säilytti laatikkoa pylvään takana Qianqingin palatsissa. Toisen kopion hän piti itsellään tai piilotti sen. Hänen kuoltuaan ministerit voisivat verrata laatikossa olevaa paperia Yongzhengin hallussa olevaan. Jos ne olivat yhtäläiset, henkilön nimi, joka niihin oli kirjoitettu, oli oleva seuraava keisari.

Yongzhengin poika Hongli, prinssi Bao, tuli täten Qing-dynastian kuudenneksi keisariksi, joka otti hallitsija- ja aika­kausi­nimen Qianlong. Yongzheng haudattiin läntisiin Qing-hautoihin noin 120 kilometriä Pekingistä lounaaseen, Tailingin mausoleumi­kompleksiin.

Perhe

• Isä: Keisari Kangxi, jonka neljäs poika Yongzheng oli
• Äiti: Uya-klaaniin kuuluva Kangxin jalkavaimo (1660–1723), joka tuli tunnetuksi nimellä leski­keisarinna Renshou (仁壽皇太后), kun hänen pojastaan tuli keisari. Kuolemansa jälkeen keisarinna Xiaogongren (孝恭仁皇后).

Puolisot

• Keisarinna Xiaojingxian (1681–1731), Ulanara-klaanista.
• Keisarinna Xiaoshengxian (1693–1777), Niohuri-klaanista, Honglin eli keisari Qianlongin äiti.
• Keisarillinen jalosukuinen puoliso Dunsu (k. 1725), Nian Gengyaon sisar, synnytti kolme poikaa ja yhden tyttären, joista yksikään ei jäänyt eloon.
• Keisarillinen jalosukuinen puoliso Chunque (1689–1784) alkuperäiseltä nimeltään Geng, Hongzhoun äiti, Geng Deginin tytär.
• Qi (1676–1739) alkuperäiseltä nimeltään Li.
• Qian (1714–1767) alkuperäiseltä nimeltään Liu; synnytti Yongzhengin nuorimman pojan Hongyanin. Liu Manin tytär.
• Ning (k. 1734), alkuperäiseltä nimeltään Wu, Wu Zhuguon tytär.
• Keisarillinen jalkavaimo Mao (k. 1730), alkuperäiseltä nimeltään Song, synnytti kaksi tytärtä. Jinzhun tytär.
• Jalosukuinen Rouva Lady Guo (k. 1786)
• Jalosukuinen Rouva Li (k. 1760), alkuperäiseltä nimeltään Li.
• Jalosukuinen Rouva An (k. 1750)
• Jalosukuinen Rouva Hai (k. 1761)
• Jalosukuinen Rouva Zhang (k. 1735)

Pojat

• Honghui (1697–1704), sai kuolemansa jälkeen keisari Qianlongilta arvonomen Ensimmäisen arvoluokan prinssi Duan
• Hongpan (1697–1699)
• Hongyun (1700–1710)
• Hongshi ( 1704–1726)
• Hongli (1711–1799), keisari Qianlong
• Hongzhou (1712–1770), ensimmäisen arvoluokan prinssi Hegong
• Fuyi (1720–1721)
• Fuhui (1721–1728), kuolemansa jälkeen ensimmäisen arvoluokan prinssi Huai
• Fupei (1723)
• Hongyan (1733–1765): toisen arvoluokan prinssi Guogong

Tyttäret

• vanhin tytär (1695)
• Heshuon prinsessa Huaike (1695–1717)
• kolmas tytär (1706)
• neljäs tytär (1715–1717)
• kasvattilapset::
  • Heshuon prinsessa Shushen (1708–1784), Yunrengin kuudes tytär.
  • Heshuon prinsessa Hehui (1714–1731), Yunxiangin neljäs tytär.
  • Heshuon prinsessa Duanrou (1714–1754), Yunlun vanhin tytär

Legendoja

On yleisesti kerrottu, että Yongzhengin olisi murhannut Lü Siniang, Lü Liuliangin kuvitteellinen tyttärentytär tai toisten tietojen mukaan tytär. Tämän hän olisi tehnyt kostaakseen sen, että Yongzheng oli väärin perustein tuominnut hänenisoisänsä (tai isänsä) kuolemaan. Tämä legenda on ollut monien elokuvien ja televisiosarjojen aiheena.

Yongzhengin pojan ja seuraajan Qianlongin syntyperästä kerrottiin kahta legendaa. Ensimmäisen, Etelä-Kiinassa laajemmalle levinneen mukaan Qianlong olisi todellisuudessa ollut hainingilaisen ministeri Chen Shiguanin poika. Pian syntymänsä jälkeen hänet olisi vaihdettu yhden Qianlongin tyttären kanssa, jolloin hän olisi päätynyt Yongzhengin poikien joukkoon ja lopulta seuraajaksi. Louis Cha (Jing Yong) on käyttänyt tätä legendaa wuxiaromaanissaan The Book and the Sword. Toisen, Pohjois-Kiinassa suositumman tarinan mukaan Yongzheng olisi matkallaan Mulanin metsästysmaille Rehen maakuntaan tehnyt syrjähypyn hovineidon kanssa ja saanut tämän kanssa pojan, josta tuli keisari Qianlong.

Sekä Kiinan kansantasavallassa että Hongkongissa ja Taiwanissa on Yongzhengistä tehty useita elokuvia ja televisiosarjoja.

Kirjallisuutta

Beatrice S. Bartlett. Monarchs and Ministers: The Grand Council in Mid-Ch'ing China, 1723-1820. (Berkeley: University of California Press, 1991). ISBN 0520065913.

Aiheesta muualla

• Keisari Yongzhengin nuoruuden aikainen muotokuva
• The Economist The Yongzheng Emperor and his times audio slideshow
• Harmony and Integrity: The Yongzheng Emperor and His Times (Arkistoitu – Internet Archive), Kansallisessa palatsimuseossa Taipeissä. Sisältää osia teoksesta The Life and Times of the Yongzheng Emperor, Art and Culture, useita valokuvia ja tutkielmia.