Jehuda Amihai

Jehuda Amihai vuonna 1994

Jehuda Amihai (hepr. ‏יהודה עמיחי‎; 3. toukokuuta 1924 – 22. syyskuuta 2000), usein Yehuda Amichai, oli israelilainen runoilija, ja yksi nykyheprealaisen runouden vaikutusvaltaisimmista nimistä.

Lapsuus ja nuoruus

Amihai syntyi Saksassa uskonnolliseen ortodoksijuutalaiseen perheeseen, joka muutti Palestiinaan vuonna 1936 kansallissosialistisen puolueen noustua valtaan Saksassa, ja asettui asumaan Jerusalemiin. Amihai liittyi nuorena Britannian armeijan ”Juutalaiseen prikaatiin”, joka taisteli toisessa maailmansodassa. Vuonna 1948 hän otti osaa Israelin itsenäisyyssotaan. Sodan jälkeen Amihai opiskeli Raamatun tekstejä ja heprealaista kirjallisuutta Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja toimi sitten opettajana lukiossa.

Kirjallinen ura

Amihain ensimmäinen runokokoelma, joka ilmestyi vuonna 1955, herätti heti sekä tavallisen lukijakunnan että kirjallisuuskriitikoiden huomion. Tämä kokoelma ja sitä seuraavat, paljastivat Amihain epätavalliset kirjalliset lahjat ja tekivät hänestä pian Israelin luetuimman ja rakastetuimman modernin runoilijan. Amihai käytti sanoja ja kielikuvia, joita oli aikaisemmin pidetty liian proosallisina runouteen. Tankkeja, lentokoneita ja teknisiä termejä vilisee hänen runoissaan, ja niiden käyttö kuvastaa Amihain vakaumusta, jonka mukaan modernin runouden on kuvattava tämänhetkisiä tapahtumia tämänhetkisellä kielellä.

Amihai on israelilaisista runoilijoista ensimmäisiä modernisteja. Hän sai vaikutteita anglo-amerikkalaisesta runoudesta pyrkiessään pois vanhoista esikuvista.

Amihain heprean kielen käyttö on kekseliästä ja luovaa. Hän sekoittaa runoissaan klassista Raamatun hepreaa, nokkelia sanaleikkejä, nykyajan puhekieltä ja slangia. Hänen tyylinsä on lyhytsanaista ja säästeliästä, hänen huumorissaan on ironinen väre. Kun Amihaille myönnettiin vuonna 1982 Israelin valtion tärkein kirjallisuuspalkinto, häntä kutsuttiin sen yhteydessä ”heprean runokielen vallankumoukselliseksi uusijaksi”.

Amihain runous kattaa koko inhimillisen tunneasteikon naurusta suruun ja itseivaan. Hän katselee maailmaa realisesti ja rehellisesti. Vaikka hänen runonsa usein käsittelevätkin juutalaisuuteen liittyviä aiheita kuten Jerusalemia, Israelin valtion historiaa, holokaustia ym. on niissä pohjimmaisena aina universaalinen inhimillinen elämys: rakkaus ja kuolema, toveruus, sota, vanhempien ja lapsien välinen suhde, ihmisen ja hänen jumalansa välinen suhde.

Lukuisten runokokoelmien lisäksi Amihai on julkaissut myös kaksi romaania, radiokuunnelmia ja lastenkirjoja. Englantilainen kirjailija Ted Hughes alkoi 1970-luvulla kääntää Amihain runoja englanniksi, ja sen jälkeen hänen runojaan on käännetty yli neljällekymmenelle kielelle.

Amihai kuoli vaikeaan sairauteen syyskuussa 2000.

Teokset

Suomennetut teokset

• Jerusalem, runokokoelma, suomentanut Teppo Heiskanen. 1999 Helsinki: Nihil interit 1999 ISBN 952-9886-11-X

Suomennettuja runoja

Lähde

Leena Saikkosen suomentamia runoja julkaisussa: Kaltio: pohjoissuomalainen aikakauslehti 1974; nro 2

• Jumala säälii lapsia,
• Nopea ja katkera
• Olen iso ja lihava

Muita suomennoksia

• Luoja on armollinen, suom. Risto Ahti, teoksessa: Maailman runosydän, toim. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, WSOY Helsinki 1998 ISBN 951-0-22134-1
• Äkillinen ja katkera, suom. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, teoksissa:
  • Maailman runosydän
  • Maalliset mantrat: runoantologia, toim. Tommy Tabermann, Helsinki: WSOY 2000 ISBN 951-0-24999-8

Hepreankieliset ja englanniksi käännetyt teokset

• Achshav ubayamin na'acherim, 1955
• Bemerchak shetey tikvot, 1958
• Bemerchak hatsiburit, 1959
• Baruach hanora'ah chazot, 1961 – The World is a Room (and Other Stories)
• Shirim: 1948–1962, 1962 (rev. ed. 1977)
• Lo me’achshav, lo mikan, 1963 – Not of This Time, Not of This Place
• Achshav baraash, shirim 1963–1968, 1968
• Mas’a leninveh, 1964 (play, prod. Tel Aviv)
• Pa'amonim verakavot, 1966 – Bells and Trains
• Paamomin vrakavot, 1968
• Mah she-karah le-roni bi-nyu-york, 1968
• Selected Poems, 1968 (as Poems in 1969, trans. by Assia Gutmann)
• Mi yitneni malon, 1971
• Vlo al mnat lizkor, 1971
• Selected Poems, 1971 (translated by Ted Hughes, Assia Gutmann, and Harold Schimmel)
• Songs of Jerusalem and Myself, 1973 (trans. by Harold Schimmel)
• Me'achorey kol zeh mistater osher gadol, 1974
• Mas’ot binyamin ha'acharon mitudelah, 1976 – Travels of a Latter-Day Benjamin of Tudela
• Hazman, 1977 – Time
• Amen, 1978 (trans. by the author and Ted Hughes)
• On New Year’s Day, Next to a House Being Built, 1979
• Shalvah gdolah, 1980 – Great Tranquillity: Questions and Answers
• Love Poems, 1981 (bilingual ed.)
• She’at hachesed, 1982
• Great Tranquillity: Questions and Answers, 1983 (trans. by Glenda Abrahamson and Tudor Partiff)
• The World Is a Room and Other Stories, 1984 (with a preface by Elinor Grumet)
• Me’adam atah ve'el adam tashuv, 1985
• The Selected Poetry of Yehuda Amichai, 1986 (ed. and trans. by Stephen Mitchell and Chana Bloch, as Selected Poems, 1988)
• Shirey yerushalayim / Poems of Jerusalem, 1987 (bilingual ed.)
• Sefer halaylah hagadol, 1988
• Gam ha’egrof hayah pa’am yad petuchah, 1989 – Even a Fist Was Once Open Palm with *Fingers (trans. by Barbara Benjamin Harshav)
• The Selected Poetry of Yehuda Amichai: Newly Revised and Expanded Edition, 1996 (trans. by Chana Bloch and Stephen Mitchell)
• Open Closed Open, 2000 (trans. by Chana Bloch and Chana Kronfeld)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jehuda Amihai Wikimedia Commonsissa