Yleinen suomalainen asiasanasto
Yleinen suomalainen asiasanasto (lyhennettynä YSA) oli indeksoinnin ja tiedonhaun apuvälineeksi tarkoitettu asiasanasto eli tesaurus, jonka tavoitteena oli sisältää kaikkien tieteen- ja tiedonalojen sanastoa. YSA tarjosi dokumentteja koskevien tietojen tallentajille (luetteloijille ja sisällönkuvailijoille) sekä tiedonhakijoille yhteisen kuvailukielen. Se toteutti tiedon tallentamiseen ja hakuun liittyvää sanastokontrollia, jossa vapaita termejä korvataan tai täydennetään ennalta määritellyillä termeillä ja vakiintuneilla muodoilla. Yhteinen sanasto ja sanastokontrolli helpottavat tiedon kuvailua ja hakua. YSAa on käytetty tietokannoissa vuodesta 1987 lähtien.[1]
YSAssa on noin 33 000 termiä, joista maantieteellisiä nimiä on noin 6 000. Sanastoa kartutettiin vuosittain noin 1 000 termillä, ja uudet asiasanat valittiin noin neljä kertaa vuodessa järjestetyissä sanastopalavereissa. Palavereihin osallistui edustajia Kansalliskirjastosta, Åbo Akademin kirjastosta, Helsingin kaupunginkirjastosta, Helsingin yliopiston Viikin kampuskirjastosta, Eduskunnan kirjastosta, BTJ Finlandista ja Yleltä.[2]
YSAn ruotsinkielinen vastine on Allmän tesaurus på svenska (ALLÄRS). YSA:n kaltainen yleissanasto on esimerkiksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston laatima Library of Congress Subject Heading (LCSH). Yleissanastojen rinnalla käytetään erikoissanastoja, jotka kattavat tietyn tai tiettyjä tiedonaloja eivätkä pyri yleisyyteen.
Asiasanasto antaa ohjeita termien valintaan usealla tavalla. Se ohjaa käyttämään tarvittaessa suppeampaa tai laajempaa termiä ja kertoo, mitkä termit ovat yhteydessä keskenään (rinnakkaistermi-ohjaus). Se ohjaa valitsemaan toisen termin (käytä-ohjaus) tai kertoo, että tietty termi on käytössä toisen sijasta (korvaa termin -ohjaus, KT). YSA antoi myös ohjeita siitä, miten käytetään sellaisia termejä, joita sanastoon ei sisälly. Esimerkiksi kaikki erisnimet olivat YSA:n kannalta ”sallittuja” termejä.
Aiemmin YSA julkaistiin Helsingin yliopiston kirjaston kustantamana kirjana ja vuodesta 1999 eteenpäin myös verkkoversiona nimellä VESA-verkkosanasto. Kummassakin oli sekä aakkosellinen että alanmukainen hakemisto ja VESA:ssa lisäksi tekstihakuominaisuus. Lisäksi niihin sisältyi liitetaulukoita esimerkiksi eläinten ja kasvien nimistä. Myöhemmin YSAa käytettiin VESA-palvelun sijaan Finto-palvelussa, jonka kautta pääsee tutustumaan useampaan tesaurukseen ja ontologiaan.[3]
YSA on laadittu Suomenkielisen tesauruksen laatimis- ja ylläpito-ohjeiden (SFS 5471) mukaan.[2]
Ylläpidon päättyminen ja siirtyminen YSAsta YSOn käyttöön
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisen suomalaisen asiasanaston YSAn ja sen ruotsinkielisen vastineen Allärsin ylläpito päättyi vuonna 2019. YSAn käsitteet ovat selattavissa Finto-palvelussa "jäädytettynä" versiona, jota ei enää päivitetä. YSAn ja Allärsin ylläpitoresurssit siirrettiin Yleisen suomalaisen ontologian YSOn ylläpitoon. YSOon vuoden 2019 jälkeen tullut uusi sisältö ei enää päivity YSAan tai Allärsiin.
YSO on kolmikielinen (suomi, ruotsi, englanti) linkitetyn datan ominaisuuksilla rikastettu koneymmärrettävä versio YSAsta ja Allärsista. YSAn käsitteet sisältävät linkin vastaaviin YSOn käsitteisiin. Kansallisen metatietovarannon (Melinda) sisällönkuvailuissa YSA-, Allärs-, Musa- ja Cilla-termit konvertointiin vastaaviksi YSOn termeiksi vuosina 2019-2020.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kansalliskirjasto, YSA kansalliskirjasto.fi. Viitattu 31.5.2016.
- ↑ a b Kansalliskirjasto, YSA kiwi.fi. Viitattu 31.5.2016.
- ↑ Frosterus, Matias: ”VESAsta Fintoon ja YSAsta YSOon: Mikä muuttuu ja miksi”. Esitys Kirjastoverkkopäivillä 23.10.2014 Helsingissä doria.fi. Viitattu 3.11.2014.
- ↑ YSAsta ja Allärsista YSOon siirtymä - YSAsta ja Allärsistä YSOon - Yleinen sivusto www.kiwi.fi. Viitattu 12.5.2020.