Argoksen talo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Wulffin kulma)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Argoksen talon julkisivu. Kuva vuodelta 2012.
Argoksen talon esikuvana toiminut Bünsowin talo Tukholman Strandvägenillä.

Argoksen talo oli Helsingissä Pohjoisesplanadin ja Manner­heimin­tien (alk. Itäinen Henrikin­katu) kulmassa sijainnut viisikerroksinen rakennus, joka valmistui vuonna 1897. Siitä on nykyisin jäljellä vain julkisivut; sisä­tilat purettiin vuosina 1986–1987 Stock­mannin tavara­talon laajennuksen tieltä.[1]

Talo rakennettiin alun perin asuintaloksi.[2] Julkisivun suunnitteli Grahnin, Hedmanin ja Wasastjernan arkkitehtitoimistossa työskennellyt John Settergren.[3] Rakennuksen tieltä purettiin paikalla aiemmin sijainnut, vuonna 1843 rakennettu kaksikerroksinen Staudingerin talo.[4]

Argoksen talon runsaasti koristeltu, tiilestä ja ruotsalaisesta hiekka­kivestä rakennettu julki­sivu oli Helsingin ensimmäisiä jugendtyylisiä julki­sivuja[5], ja se on lähes tarkka kopio Tukholmassa Strandvägenin varrella sijaisevasta, Isak Gustaf Clasonin suunnittelemasta Bünsowin talosta.[3]

Jo talon valmistumis­vuonna sen ala­kertaan perustettiin Wulffin paperi­kauppa. Se toimi paikalla vuoteen 1965 saakka, jolloin valmistui yhtiön uusi toimi­talo Manner­heimin­tien toisella puolella.[6] Tämän vuoksi tämä keskeisellä paikalla Helsingin keskustassa sijainnut rakennus tuli yleisesti tunnetuksi ”Wulffin kulman” nimellä.[5]

Stockmann osti Argoksen talon vuonna 1919.[1] Tämän jälkeen rakennus oli vuosi­kymme­nestä toiseen purku-uhan alainen, sillä samaan kortteliin rakennettua Stock­mannin tavara­taloa oli tarkoitus myöhemmin laajentaa koko korttelin suuruiseksi. Sigurd Frosteruksen suunnitelmaa tavaratalon laajentamiseksi ei kuitenkaan koskaan toteutettu.[7] Tavara­taloa ryhdyttiin laajentamaan vasta 1980-luvulla, ja tällöin järjestetyn arkkitehti­kilpailun voittaneen, Kristian Gullichsenin, Erkki Kairamon ja Timo Vormalan laatiman suunnitelman mukaisesti Argoksen talon julki­sivut jätettiin pystyyn, mutta sisä­tilat purettiin ja rakennettiin kokonaan uudestaan. Uudisrakennus valmistui vuonna 1989.[1] Samalla julkisivu, josta välillä oli poistettu parvekkeet ja muut koristeet[5], palautettiin alkuperäiseen asuunsa.[1]

  1. a b c d Osa 42, Gaselli, Tavaratalo täytti koko Gasellin korttelin Helsingin Sanomat. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 23.5.2013.
  2. Juha Ilonen: Kolmas Helsinki: kerroksia arjen arkkitehtuurissa, s. 96–97. AtlasArt, 2013. ISBN 978-952-5671-51-3
  3. a b John Settergren Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 23.5.2013.
  4. Asmo Alho: Helsinki ennen meitä, s. 86–87. Otava, 1962.
  5. a b c Matti ja Sari Vesikansa: Kantakaupunkimme – ajatuksia Helsingin keskusta-alueen kehittämisestä, s. 148–149. Helsinki-Seura, 1978. 951-9418-01-6
  6. Kaisa Ollila, Kirsi Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 86–87, 129. 8 painos. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7
  7. Sigurd Frosterus Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 28.1.2015. Viitattu 23.5.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]