Viipurin Sanomat
Viipurin Sanomat oli Viipurissa vuosina 1884–1918 ilmestynyt sanomalehti[1].
Suomenmielinen Viipurin Sanomat syntyi kielipoliittisesti laimean Ilmarisen kilpailijaksi. Sen varsinainen perustaja oli F. W. Jalander, jolle lehden omistus siirtyi keväällä 1886. Vuonna 1888 lehti ja sen kirjapaino siirtyivät Vihtori Jaatiselle ja Matti Kurikalle, joiden aikana Viipurin Sanomista tuli nuorsuomalaisen linjan kannattaja. Vuodesta 1891 lähtien sen ainoa omistaja oli nähtävästi Kurikka, joka teki konkurssin vuonna 1894. Sen jälkeen lehden omistajaksi tuli Julius Anselm Lyly, joka teki siitä sortovuosina yhden perustuslaillisten johtavista äänenkannattajista. Viipurin Sanomat lakkautettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 1899, minkä jälkeen sen tilalla ilmestyi erinimisiä tilapäislehtiä. Toinen määräaikainen lakkautus seurasi vuonna 1900 ja maaliskuussa 1901 kenraalikuvernööri Bobrikov lakkautti lehden lopullisesti.[1]
Vuodesta 1891 lähtien varsinaisen lehden rinnalla julkaistiin kaksipäiväistä maaseutupainosta nimellä Viipurin Sanomat. Supistus. Sen julkaisemista voitiin jatkaa päälehden lakkauttamisen jälkeenkin. Supistuksen taakse perustettiin Karjalan Kirjapaino Oy, jonka päälehdeksi muodostui vuodesta 1903 lähtien Karjala. Viipurin Sanomat. Supistus pidettiin kuitenkin hengissä maaseutulehtenä sekä siltä varalta, että Karjala-lehti joutuisi lakkautetuksi. Supistuksesta lehden nimessä luovuttiin vuoden 1910 alussa, ja vuosien 1917–1918 vaihteessa Viipurin Sanomat todella ilmestyikin lakkautetun Karjalan korvaajana. Sen jälkeen lehti yhdistettiin Karjalaan.[1]
Viipurin Sanomat ilmestyi vuonna 1885 kahdesti, vuosina 1886–1887 neljästi, vuosina 1888–1895 kuudesti, vuosina 1896–1901 seitsemästi, vuosina 1901–1907 kahdesti, vuosina 1908–1913 kolmesti, vuosina 1914–1916 kahdesti, alkuvuodesta 1917 kolmesti ja lopulta kuudesti viikossa. Sen levikki oli enimmillään 9500 kappaletta vuonna 1900.[1]
Päätoimittajat ja vastaavat toimittajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaarlo Alarik Castrén (1884–1885)
- Tyko Hagman (vast. toim. 1885)
- E. V. Emeleus (1885–1886)
- F. W. Jalander (1886–1887)
- Vihtori Jaatinen (1888–1891)
- Matti Kurikka (1891–1894)
- J. A. Lyly (1893–1901, vast. toim. 1894–1901)
- Kaarlo Riukuniemi (vast. toim. 1902–1918).[1]