Westermarck-ilmiö
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Westermarck-ilmiö on suomalaisen Edvard Westermarckin teoria, jonka mukaan henkilöt eivät tunne luontaista sukupuolista vetoa kasvukumppaneihinsa, kuten sisaruksiinsa. Westermarck arveli, että kyseessä on biologisen evoluution tuottama vaisto, jonka tarkoituksena on estää sisäsiittoisuutta ja insestiä. Westermarck vastusti Sigmund Freudin psykoanalyyttista teoriaa, jonka mukaan lapsilla on luontainen taipumus oidipuskompleksiin ja muihin insestikuvitelmiin. Empiiriset tutkimukset ovat sittemmin antaneet tukensa Westermarck-ilmiölle.[1]
Tutkimuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arthur P. Wolf on tutkinut ilmiötä pidemmälle ja havainnut israelilaisten yhteistilojen kibbutsien kasvateissa vahvan Westermarck-ilmiön. Aikaisemmin kibbutseissa lastenkasvatus ei ollut perheiden tehtävä, vaan lapset vieroitettiin vanhemmistaan heti syntymän jälkeen ja kasvatettiin suuremmissa ryhmissä. Myöhemmin havaittiin, että lapset eivät rakastuneet toisiinsa myöhemminkään, vaikka minkäänlaista verisukulaisuutta ei ollut. Varsin yllättävää oli, että edes kibbutsien yhteisissä suihkuhuoneissa alastomat murrosikäiset tytöt ja pojat eivät olleet seksuaalisesti kiinnostuneita toisistaan. Tämä johtui siitä, että yhdessä kasvatetut tytöt ja pojat kokivat olevansa ikään kuin sisaria ja veljiä.
Westermarck-ilmiö on havaittu myös Taiwanissa niissä perheissä, joihin vanhemmat ovat adoptoineet tyttölapsia poikiensa tuleviksi vaimoiksi. Huolimatta Taiwanin kiinalaisen, pitkälti kungfutselaisiin arvoihin pohjautuvan yhteiskunnan yleisestä vanhoillisuudesta ja järjestettyjen avioliittojen yleisyydestä nämä lapseksi otetut tytöt ovat tutkimusten mukaan myöhemmin ottaneet avioeron miehistään nelinkertaisella todennäköisyydellä väestön keskiarvoon verrattuna. Tulevien miestensä kanssa lapsesta asti samassa perheessä kasvaneet tytöt ovat kokeneet miehensä veljikseen, joten avioliitto on helposti kariutunut insestimäisen luonteensa vuoksi, biologisen sukulaisuuden puuttumisesta huolimatta.
Nisäkkäillä läheinen suhde estää insestiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nisäkkäillä ja ihmisillä parittelua lähisukulaisten kesken tapahtuu harvoin. Jyrsijöillä haju toimii insestiä estävänä tekijänä: ne parittelevat mieluummin erilaiselta haisevien kanssa. Myös yhdessä poikasena kasvaminen toimii insestin estäjänä. Eri jyrsijälajeilla tehdyissä kokeessa geneettiset sisarukset kasvatettiin erillään, ja kasvinkumppaneina oli toisten vanhempien poikasia. Aikuisina jyrsijät suosivat erillään kasvaneita kumppaneita, riippumatta siitä olivatko ne todellisia sisaria, vai eivät.
Kädellisillä on havaittu selvä lähisukulaisuusseksin esto. Seksi estyy niiden kanssa, joiden parissa poikasena elää yhdessä. Voimakkaimmillaan tämä esto on äidin kanssa, seuraavaksi voimakkain äidin puoleisten sisarten kanssa. Joillain lajeilla tyttäret parittelevat isänsä kanssa. Isää ei apinoilla useinkaan tiedetä, sillä tämä elää vapaudessa usein erillään muusta laumasta. Naaraat välttävät kumppaneina niitä uroksia, jotka ikänsä puolesta sopivat niiden isäksi. Gorilloilla, joilla on yhden uroksen hallitsema haaremijärjestelmä, isä ei koskaan parittele tyttärensä kanssa, jos se on jäänyt ryhmään. Samanlainen täysesto on marmoseteilla.
Vankeudessa pidetyistä eläimistä tiedetään, että ensimmäisen asteen insesti lisää poikasten kuolleisuutta 30 %, luonnon kovemmissa olosuhteissa ilmeisesti enemmän. Kädellisillä ei sisäsiittoisuutta juuri esiinny, koska lähisukulaiset eivät elä samassa laumassa ja jos elävät, eivät yleensä parittele keskenään. Simpansseilla tapahtuu ”harjoitteluseksiä”, paritteluja sisarten ja äidinkin kanssa, mutta nämä loppuvat viimeistään seitsemänvuotiaina, eli tapahtuvat ennen ikää, jolloin simpanssin poikanen voi saada siemensyöksyn. Insestikielto ei kädellisillä ole täydellinen, vaan siitä on joskus poikkeuksia.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rantala, M.J., Marcinkowska, U.M.: The role of sexual imprinting and the Westermarck effect in mate choice in humans. Behavioral Ecology and Sociobiology, 2011, 65. vsk, s. 859–873. doi:https://doi.org/10.1007/s00265-011-1145-y Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Wolf Arthur P.(toim.) & Durham William H. (toim.)(2004) Inbreeding, Incest, And The Incest Taboo: The State of Knowledge at the Turn of the Century. Stanford University Press
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Freud, Sigmund 1971: Seksuaaliteoria. Suomentanut Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä.
- Freud, Sigmund 1989: Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä. Suomentanut Mirja Rutanen. Love Kirjat, Helsinki. [Totem und Taboo, 1913.]
- Lång, Markus 2003: Westermarck oli oikeassa, Freud väärässä? – Yhteiskuntapolitiikka 6 (68. vsk.), s. 627–631. PDF
- Paul, Robert A. 1988: Psychoanalysis and the Propinquity Theory of Incest Avoidance. – The Journal of Psychohistory 3 (15. vsk.), s. 255–261.
- Shepher, Joseph 1983: Incest: A Biosocial View. Academic Press, New York.
- Spain, David H. 1987: The Westermarck–Freud Incest-Theory Debate: An Evaluation and Reformation. – Current Anthropology 5 (28. vsk.), s. 623–635, 643–645.
- Westermarck, Edvard 1934: Freuds teori om Oedipuskomplexen i sociologisk belysning. Vetenskap och bildning, 45. Bonnier, Stockholm.
- Wolf, Arthur P. – Huang, Chieh-Shan 1980: Marriage and Adoption in China, 1845–1945. Stanford University Press, Stanford.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Osmo Tammisalo: Westermarck ratsastaa jälleen. Vapaa ajattelija 6/2003.