Ikilehti
| Ikilehti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Gnetales[1] |
| Heimo: | Ikilehtikasvit Welwitschiaceae |
| Suku: | Ikilehdet Welwitschia |
| Laji: | mirabilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Welwitschia mirabilis |
|
| Katso myös | |
Ikilehti (Welwitschia mirabilis) on paljassiemenisiin kuuluva kasvilaji.[2] Se on Welwitschia-suvun ja Welwitschiaceae-heimon ainoa nykyisin elävä laji. Ikilehti kuuluu paljassiemenisten kasvien Gnetales-lahkoon yhdessä efedrojen (Ephedra) ja luumioiden (Gnetum) kanssa.[1] Heimon fossiilisia jäänteitä tunnetaan varhaisliitukaudelta asti.[3]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ikilehti esiintyy luonnonvaraisena ainoastaan Namibin aavikolla. Se on yksi maailman eriskummallisimmista kasveista. Siemenen itäessä siitä kasvaa kaksi 25–35 millimetrin pituista sirkkalehteä, jotka kuitenkin lakastuvat nopeasti. Niiden kanssa ristikkäin alkaa kasvaa kaksi kasvulehteä, jotka kasvavat jatkuvasti tyvestään, säilyvät koko kasvin eliniän sen ainoina yhteyttävinä osina ja saavuttavat lopulta 2–4 metrin pituuden. Niiden lakastuva kärki repeilee vanhemmiten liuskaiseksi. Paksu varsi, alkeisvarsimukula,[4] ei yleensä kasva puolta metriä korkeammaksi, mutta saattaa saavuttaa yli metrin läpimitan. Juuri on paksu ja se ulottuu syvälle maahan. Lehtihankoihin kasvaa halkihaaraisia kukintovarsia, joissa on pieniä käpyjä.[5] Toisin kuin paljassiemenisillä kasveilla yleensä, kävyt tuottavat hyönteisiä houkuttavaa mettä.[5] Hyönteispölytteinen kasvi on kaksikotinen, eli siitä esiintyy hede- ja emiyksilöitä.
Ikilehti on äärimmäisen sitkeä, ja se saattaa elää jopa yli 2 000-vuotiaaksi. Sen uskotaan imevän lehdissä olevan erityisen rakenteen avulla vettä öisin mereltä saapuvasta sumusta. Siten se selviytyy monilla sellaisilla paikoilla, jotka ovat liian kuivia muille kasveille.[6]
Kasvin löysi ensimmäisenä itävaltalainen kasvitieteilijä Friedrich Welwitsch vuonna 1859.
-
Hedeyksilö. -
Emiyksilön käpyjä. -
Käpyjä ja siemeniä.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ikilehti esiintyy Namibin aavikolla Namibian ja Angolan alueella. Sitä pidetään vaarantuneena, sillä se on erittäin hidaskasvuinen ja keräilijöiden havittelema.[5] Tästä huolimatta kasviyksilöiden lukumäärä on yhä varsin suuri, ja erityisesti Angolassa sijaitsevat esiintymät ovat keräilijöiltä suojassa sisällissodan jäljiltä jääneen tiheän maamiinoituksen takia.
Ikilehteä on mahdollista kasvattaa siemenestä, mutta luonnosta kerätyt siemenet sisältävät usein Aspergillus niger -mustahomeen itiöitä ja kasvit mätänevät pian itämisen jälkeen. Kasvitieteellisistä puutarhoista saatavat siemenet ovat usein puhtaampia. Kasvi tarvitsee menestyäkseen erittäin paljon valoa ja lämpöä, muttei juuri lainkaan vettä.lähde?
Suomessa ikilehteä on kasvatettu siemenistä Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Siemenet kylvettiin vuonna 2017, ja kolme kasvia esiteltiin yleisölle vuonna 2019.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Stevens, P. F.: Gnetales Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 21.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Dilcher, David L. – Bernardes-De-Oliveira, Mary E. – Pons, Denise – Lott, Terry A.: Welwitschiaceae from the Lower Cretaceous of northeastern Brazil. American Journal of Botany, elokuu 2005, 92. vsk, nro 8, s. 1294–1310. PubMed:21646150 doi:10.3732/ajb.92.8.1294 (englanniksi)
- ↑ http://www.helsinki.fi/~jhyvonen/kk10/15_11.5.pdf [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Notten, Alice: Welwitschia mirabilis Hook.f. (= W. bainesii (Hook.f.) Carr.) Kirstenbosch National Botanical Garden. maaliskuu 2003. Arkistoitu 26.12.2011. Viitattu 21.2.2019.
- ↑ Welwitschia Mirabilis NamibWeb.com. Viitattu 12.05.2018.
- ↑ Buchert, Peter: ”Levande fossil” kan växa i över tusen år. Hufvudstadsbladet, 8.11.2019. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 8.11.2019. (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jovero, Satu – Allén, Anna – Christenhusz, Maarten: Kaisaniemen kasvihuoneet: Taustamateriaali oppaiden käyttöön, s. 43–44. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2019).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ikilehti (Welwitschia mirabilis) – elävän fossiilin kasvatus Botanix – lehti kasveista ja puutarhanhoidosta. Viitattu 22.2.2019.
- Autoreissulla Namibiassa – Namibia avaa Afrikan ensikertalaiselle Reissunaisia -blogi. 7.2.2012. Viitattu 22.2.2019.