Vuoristo

Himalaja Kansainväliseltä avaruusasemalta nähtynä. Kuvaussuunta on kohti etelää, etualalla on Tiibetin ylänkö.

Valtamerten keskiselänteet ovat mannerlaattojen rajoilla kohoavia merenalaisia vuoristoja.

Vuoristo eli vuoriryhmä tai vuorijakso on toisiinsa liittyvien vuorten tai vuorijonojen muodostama laaja ja korkeusvaihteluiltaan huomattava kallioperän kohoama-alue, joka erottuu ympäristöstään selvin rintein. Vuorijono on jonomainen vuoristo, jossa toisiinsa liittyvät vuoret muodostavat jonomaisen muodostelman. Maapallolla vuoristoja on kaikilla mantereilla ja valtamerialueilla. Korkeimmat vuoristot ovat poimuvuoristoja.

Vuoristojen syntyminen

Keskeisimpien syntymekanismien mukaan vuoristot voidaan jakaa 1) poimuvuoristoihin 2) lohkovuoristoihin ja 3) vulkaanisiin vuoristoihin:

1) Poimuvuoristot syntyvät kiinteän maankuoren kivikehän eli litosfäärin laattojen rajakohtien läheisyydessä. Litosfääri on jakautunut kahdeksaan isoon ja lukuisiin pienempiin litosfäärilaattoihin. Maankuoren poimuttumista tapahtuu laattojen työntyessä toisiaan kohti, jolloin laattojen reunoilla olevaa kiviainesta työntyy yleensä sekä ylös- että alaspäin, ja kerrostuva kiviaines näkyy maan pinnalla huomattavina poimuttuneina maankohoumina. Esimerkiksi Skandit, Uralvuoristo ja Alpit ovat poimuvuoristoja.

2) Lohkovuoristot syntyvät, kun litosfäärin kallioon syntyneet jännitykset purkautuvat niin sanottuina lohkoliikuntoina, joiden yhteydessä kallioperä repeää ja suuria kallion lohkoja siirtyy ylös- ja alaspäin. Ylöspäin siirtyneitä lohkoja kutsutaan myös horsteiksi. Monet Keski-Euroopan matalat vuoristot ovat lohkovuoristoja, esimerkiksi Saksan Schwartzwald.

3) Vulkaaniset vuoristot ovat syntyneet laajan vulkanismin eli tulivuoritoiminnan yhteydessä. Tulivuoria esiintyy litosfäärilaattojen saumakohdissa niin erkanemis-, törmäys- kuin hankausvyöhykkeillä, sekä lisäksi niin sanotuissa kuumissa pisteissä, joissa maan vaipan sula kiviaines on työntynyt lähelle maan pintaa. Euroopassa vulkaanisperäisiä vuoristoja ovat muun muassa Unkarin Mátra-vuoristo ja Islannin läpi kulkevan Atlantin keskiselänteen tuliperäinen vuorijono.

Vuoristojen huiput ja terävät piirteet tasoittuvat aikojen kuluessa eksogeenisten kulumisprosessien myötä. Esimerkiksi Suomessa muinainen Karelidien poimuvuoristo on aikojen kuluessa kulunut ja tasoittunut. Osa tuntureista ja Inarin allas ovat kuitenkin syntyneet myös lohkoliikuntojen tuloksena.

Maapallon nykyiset vuoristot

Aasiassa Himalajan vuoristossa sijaitsevat maapallon korkeimmat vuoret. Näistä kaikkein korkein on Nepalin ja Kiinan rajalla sijaitseva Mount Everest, joka ulottuu 8 848 metrin korkeuteen. Yli sata maailman korkeinta vuorta sijaitsee Aasiassa ja kuuluu Himalajan, Karakorumin, Hindukušin, Pamirin ja Tienšanin vuoristoihin.

Maapallon pisin merenpinnan yläpuolinen vuoristo on Amerikan länsireunalla sijaitsevat Kordillieerit, joihin kuuluu muun muassa Andit Etelä-Amerikassa ja Kalliovuoret Pohjois-Amerikassa. Andeihin kuuluva, Argentiinassa sijaitseva 6 962 metriä korkea Aconcagua on korkein vuori, joka ei sijaitse Aasiassa.

Euroopan vuoristoja ovat Skandit, Ural, Kaukasus, Karpaatit, Apenniinit, Alpit ja Pyreneet. Kaukasukseen kuuluva, Lounais-Venäjällä sijaitseva 5 642 metrin korkuinen Elbrus on Euroopan korkein vuori.

Norja on Pohjoismaiden vuoristoisin maa. Norjan läpi pohjoisesta etelään ulottuu Skandien vuoristo, josta osa on Ruotsin puolella. Skandien ja samalla Pohjoismaiden korkein huippu Galdhøpiggen ulottuu 2 469 metrin korkeuteen.

Suomessa vuoristoa edustavat Kilpisjärven seudulla Käsivarren Lapin luoteisimman kolkan suurtunturit, kuten Saana, Termisvaara ja Halti, jotka ovat syntyneet Skandien vuorenpoimutuksen aikaan Suomen vanhan peruskallion ja Skandien nuoremman kallioperän rajalla.

Geologia ja klimatologia

Vuoristot, jotka ovat syntyneet muutamia kymmeniä miljoonia vuosia sitten ovat jyrkempiä kuin monta sataa miljoonaa vuotta vanhat vuoristot, koska vanhemmat vuoret ovat kuluneet eroosion vaikutuksesta. Aluksi eroosio kuluttaa vuoria nopeammin ja myöhemmin eroosio hidastuu. Lopulta kuitenkin vuorista jää jäljelle vain niiden alaosat. Vuoristot vaikuttavat ilmastoon lisäten sateita vuorten meren puoleisilla rinteillä. Samalla vuoristot vaikeuttavat sadepilvien pääsyä vuorten toiselle puolelle ja näin ollen toisella puolella ilmasto on kuivaa.

Kavillisuus ja eläimistö

Varsinaisena vuoristokasvillisuusvyöhykkeenä pidetään alpiinista vyöhykettä, joka on puurajan yläouolella olevaa tundraa. Toisaalta jossain mielessä vuoristokasvillisuudeksi lasketaan kaikki vuorilla sijaitseva kasvillisuus. Korkealla vuorilla ilmasto on kylmää ja siellä sijaitseva kasvillisuus on sopeutunut kylmiin oloihin. Vuoristossa kasvillisuus muuttuu nopeasti ylöspäin mennessä ja tällä tavoin luonto on hyvin vyöhykkeistä. Kasvit ovat sopeutuneet kylmiin oloihin siten, että ne ovat hyvin matalakasvuisia tai maanmyötaisiä. Myös eläimet ovat sopeutuneet vuoristo-olosuhteisiin. Vuoristossa eläviä eläimiä ovat esimerkiksi lumimyyrä ja vuorikauris.

Suuria vuoristoja

Alpit Andit Apenniinit Appalakit Atlasvuoret Etelä-Alpit Himalaja Kalliovuoret Karakorum

Karpaatit Kaskadit Kaukasus Pamir Pyreneet Skandit (Kölivuoristo) Ural Japanin Alpit Lohikäärmevuoret

Katso myös

• Luettelo maailman korkeimmista vuorista
• Luettelo maiden korkeimmista kohdista