U 137 -sukellusveneselkkaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neuvostoliiton laivaston sukellusvene U 137 karilla Ruotsin aluevesillä Karlskronan edustalla lokamarraskuun vaihteessa 1981.

U 137 -sukellusveneselkkaus oli Neuvostoliiton laivaston sukellusveneen karilleajo 27. lokakuuta 1981 Ruotsin etelärannikolla noin kymmenen kilometrin päässä Karlskronan laivastotukikohdasta.[1]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Projekti 613:n (Nato-raportointinimi Whiskey-luokka) sukellusvene U 137 (Neuvostoliiton omalla nimellä S-363[2]) ajoi karille Gåsefjärdenissä Karlskronan saariston sotilaallisella suoja-alueella kymmenen kilometrin päässä Karlskronan laivastotukikohdasta. Ruotsin hallitus esitti välittömästi Neuvostoliitolle ankaran vastalauseen. Tapaus oli pahin Ruotsia kohdannut rajaloukkaus sitten toisen maailmansodan.

Aluksen 59 hengen miehistö oli koko yön yrittänyt tuloksetta irrottaa aluksensa karilta. Aamulla ruotsalaiskalastaja huomasi sukellusveneen ja ilmoitti siitä poliisille. Neuvostoliiton laivaston alukset seurasivat tapahtumia aluevesirajan ulkopuolelta. Ruotsissa ihmeteltiin, miten vieraan vallan sukellusvene oli ollut 15 tuntia karilla tulematta huomatuksi, sillä esimerkiksi dieselmoottoreiden jyskeen on täytynyt kuulua pitkälle.[1]

Aluksen päällikkö Anatoli Mihailovitš Guštšin ei ollut halukas yhteistyöhön karille ajosta huolimatta. Sukellusvene teki 1. marraskuuta viimeisen yrityksen päästä karilta omin voimin. Seuraavana päivänä puhkesi myrsky ja aluksen jouduttua merihätään Guštšin pyysi vihdoin apua. Vene irrotettiin karilta ruotsalaisvoimin. Guštšin siirtyi kuulusteltavaksi Ruotsin laivaston torpedovene HMS Västervikiin. Guštšinin mukaan karilleajon syynä oli kompassiviasta aiheutunut navigointivirhe. Neuvostoliiton viranomaiset kertoivat samoin: kyseessä oli navigointi- ja kurssivirhe. Neuvostoliitto oli 31. lokakuuta pyytänyt virallisesti anteeksi. Ruotsin ulkoministeri Ola Ullsten ei hyväksynyt neuvostoliittolaisten väitettä, joten Ruotsi lähetti Neuvostoliitolle nootin. Ruotsissa anteeksipyyntöä pidettiin diplomaattisena voittona. Karilleajo herätti suurta huomiota koko maailmassa. Tapausta pidettiin nöyryyttävänä sekä Ruotsille että Neuvostoliitolle: Ruotsille siksi, ettei se havainnut ajoissa näin räikeää alueloukkausta, ja Neuvostoliitolle siksi, ettei se pystynyt uskottavasti torjumaan syytöksiä vakoilusta.

Selkkaus päättyi virallisesti 4. marraskuuta, kun ruotsalainen hinaaja hinasi sukellusveneen kansainväliselle vesialueelle. Seuraavana päivänä Ruotsin pääministeri Thorbjörn Fälldin kertoi, että sukellusvene oli todennäköisesti varustettu ydinaseilla. Edellisenä päivänä ruotsalaiset ydinfyysikot olivat suorittaneet paikalla mittauksen gammaspektrometrillä ja todenneet, että sukellusveneessä oli uraani-238:aa. Neuvostoliiton lehdistö torjui väitteen sanoen, että mittaustulokset oli saatu tiedemiesten tritiumia sisältäneistä kellotauluista.[1]

Vastalauseena välikohtauksen johdosta Ruotsin edustajat jäivät pois Moskovassa 7. marraskuuta pidetyistä lokakuun vallankumouksen vuosipäivän juhlallisuuksista.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Vuosikirja 81, s. 260. (Terävä vastalause Ruotsilta N-liitolle) KG Bertmark Kustannus Oy.
  2. ↑ Светлана Цыганкова: "Шведский комсомолец": С-363 села на мель у берегов Швеции 40 лет назад Российская газета. 27.10.2021. Viitattu 7.11.2024. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=U_137_-sukellusveneselkkaus&oldid=22751775”