Viron kuvernementti
| Viron kuvernementti |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | autonominen kuvernementti | ||
| Kuvernementinkomissaari | Jaan Poska | ||
| Pääkaupunki | Tallinna | ||
| Historia | |||
| – Perustettu | 12. huhtikuuta 1917 | ||
| – Luovutti valtansa | 24. helmikuuta 1918 | ||
| Valuutta | Venäjän rupla | ||
| Edeltäjä(t) | Vironmaan kuvernementti | ||
| Seuraaja(t) | Viron tasavalta | ||
Viron kuvernementti oli valtiorakenne, jonka perusti Venäjän väliaikainen hallitus 12. huhtikuuta 1917 liittämällä Liivinmaan kuvernementin pohjoisen puolikkaan Vironmaan kuvernementtiin. Uudelle kuvernementille myönnettiin autonomia. Viro sai oman kuvernementtikomissaarin, Jaan Poskan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän keisarikunta kaatuu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän keisarin Nikolai II:n vallastaluopuminen helmikuun vallankumouksen seurauksena keväällä 1917 muutti hallintoa entisissä keisarikunnan kuvernementeissa. Kuvernöörien virat lakkautettiin, ja Venäjän hallituksen edustajaksi tuli kuvernementtikomissaari. Vironmaan kuvernementtiin asetettiin 5. maaliskuuta Tallinnan kaupunginjohtaja Jaan Poska, joka oli ensimmäinen virolainen kuvernementin johdossa - aiemmin ne olivat olleet baltiansaksalaisia.[1]
Kohti autonomiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pian sen jälkeen Viron sen aikaiset poliittiset johtajat Jaan Tõnissonin johdolla toivat Venäjän väliaikaiselle hallitukselle esityksen autonomian lisäämisestä ja virolaisten alueiden liittämisestä yhdeksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi. Tämä tarkoitti Viron kuvernementin ja Liivinmaan kuvernementin pohjoisosan yhdistämistä. Vaikka väliaikainen hallitus aluksi suhtautui asiaan kielteisesti, se suostui ratkaisuun, kun Viron väliaikainen itsehallinto määriteltiin kestäväksi vuoden 1919 alkuun. Kuvernementinkomissaari Poskan valtaoikeudet laajennettiin koko Viron kuvernementtiin. Paikallisen itsehallinnon korkeimmaksi elimeksi määrättiin yleisillä vaaleilla valittava Viron maaneuvosto eli maapäivät. Vastaavasti vanhat saksalaiset itsehallintoelimet lakkautettiin.[2]
Maaneuvoston vaalit pidettiin useassa otteessa niin, että maaseutu valitsi touko–kesäkuussa ja kaupungit syyskuussa 1917. Valituista 62 edustajasta 9 lukeutui sosiaalidemokraatteihin, 5 bolševikkeihin, 8 sosialistivallankumouksellisiin, 11 radikaalisosialisteihin, 7 demokraattiseen puolueeseen, 4 radikaalidemokraatteihin, 13 talonpoikaisliittoon ja 3 sitoutumatonta. Lisäksi saksalaisella ja ruotsalaisella vähemmistöllä oli kummallakin yksi edustaja. Maaneuvosto kokoontui Toompean linnaan ensimmäiseen istuntoonsa 1. heinäkuuta 1917 eli ennen kuin vaalit kokonaisuudessaan oli suoritettu. [3]
Saksalaiset kohti Viroa ja bolševikit valtaan niin Venäjällä kuin Virossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotilaspoliittinen tilanne muuttui juuri näihin aikoihin. Saksa oli kesään 1917 asti sodassaan Venäjää vastaan ollut Väinäjoen eteläpuolisella alueella. Saksa aloitti uuden hyökkäyksen ja valloitti 21. elokuuta Riian. Tämä nosti esiin sen mahdollisuuden, että saksalaiset tunkeutuisivat Viroon. Tästä tulikin pian totta, sillä saksalaiset joukot valloittivat 29. elokuuta viikon kestäneessä operaatiossa Viron kuvernementtiin kuuluvat suuret saaret eli Saarenmaan, Muhun ja Hiidenmaan.[4]
Samoihin aikoihin Venäjällä vallankumouksellinen bolševikkiliike vahvistui syksyn 1917 aikana. 25. lokakuuta bolševikit ottivat vallan Pietarissa. Maan johtoon tuli Vladimir Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto. Samaan aikaan Virossa bolševikit syrjäyttivät Jaan Poskan vallankaappauksella 27. lokakuuta 1917. Valtaan nousi Viron neuvostojen toimeenpaneva komitea johtajanaan virolaisbolševikki Jaan Anvelt.[5]
Pian sen jälkeen 13. marraskuuta Anvelt ilmoitti, että maaneuvosto hajotetaan. Viimeisessä kokouksessa 15. marraskuuta maaneuvosto julistautui Viron korkeimman vallan haltijaksi siihen asti, kunnes demokraattisesti valittu Viron perustava kokous kokoontuisi. Asenne itsenäisyyteen oli vielä epäselvä. Ensimmäisenä sen esitti työpuolueen puoluekokous joulukuussa 1917. Sen jälkeen kaikki muut puolueet paitsi bolševikit siirtyivät itsenäisyyden kannattajaksi. Viron perustavan kokouksen vaalit järjestettiin 21.–22. tammikuuta 1918. Bolševikit uskoivat saavansa niissä sinetin vallalleen, mutta tulos oli pettymys. Vain 37,1 prosenttia kannatti bolševikkeja.[6]
Odotettavissa oleva saksalaisten joukkojen tunkeutuminen Manner-Viroon pakotti itsenäisyysmieliset tekemään ratkaisunsa. Niinpä saksalaisten jo ollessa tunkeutumassa Tallinnaan Viro julistettiin 24. helmikuuta 1918 itsenäiseksi, demokraattiseksi tasavallaksi. Korkeimman vallan haltijaksi tuli väliaikainen hallitus pääministerinä Konstantin Päts, varapääministerinä Jüri Vilms ja ulkoministerinä Jaan Poska. Seuraavana päivänä saksalaiset tunkeutuivat Tallinnaan ja alkoi yhdeksän kuukautta kestänyt saksalaisen miehityshallinnon aika. Väliaikainen hallitus painui tässä vaiheessa maan alle.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zetterberg, S.: Viron historia. Suomalainen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5