Vilhelms Purvītis

Vilhelms Purvītis (3. maaliskuuta 1872 Zaube, Latvia – 14. tammikuuta 1945 Bad Nauheim, Saksa) oli latvialainen taidemaalari. Tuotannossaan Purvītis keskittyi lähinnä maisemamaalaukseen. Hän toimi vuodet 1919–1934 Latvian taideakatemian rehtorina. Hän oli yksi oppilaitoksen perustajista.

Elämäkertaa

Purvītisin isä oli mylläri ja perhe muutti työn perässä nykyisen Valko-Venäjän alueelle Vitebskin kuvernementtiin. Siellä poika kävi koulua vuonna 1888 Drissan pikkukaupungissa, jossa opettaja huomasi pojan kuvallisen lahjakkuuden. Taideopintonsa Purvītis aloitti vuonna 1890 Pietarin taideakatemiassa. Opintomenestys oli hyvä ja hänet palkittiin edistyneille opiskelijoille myönnettävällä suurella kultamitalilla.

Opiskeluaikanaan Purvītis ystävystyi kahden nuoren latvialaisen kuvataiteilijan Johann Walter-Kuraun ja Janis Rozentālsin kanssa, ja yhdessä he matkustivat Eurooppaan saamaan vaikutteita uusista taidesuuntauksista.

Paluu Latviaan koitti vuonna 1899. Purvītis asettui Riikaan, missä antoi yksityistunteja maalaustaiteen opettajana. Purvītisia kiinnosti maalauksissaan lumen kuvailu. Jotta oppisi parhaiten kuvaamaan lunta, hän matkusti vuonna 1902 Huippuvuorille. Vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen hän muutti Tallinnaan, missä työskenteli piirustuksenopettajana suomalaista oppikoulua vastaavassa koulussa. Riikaan hän palasi vuonna 1909 saatuaan kaupungin taidekoulun rehtorin viran.

Riian kaupungin taidekoulu evakuoitiin Ensimmäisen maailmansodan jaloista Pietariin. Venäjän vallankumousten jälkeen vuonna 1917 Purvītis siirtyi Norjaan hoitamaan terveyttään. Norjassa hän piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä ennen kuin palasi saksalaisten miehittämään Riikaan vuonna 1918.

Purvītis nimitettiin vuonna 1919 Riian kaupungin taidemuseon johtajaksi. Museo on nykyään Latvian kansallinen taidemuseo. Hän oli mukana myös Latvian taideakatemian perustamishankkeessa ja hänet valittiin sen ensimmäiseksi rehtoriksi. Hänen rehtorikautensa kesti aina vuoteen 1934 saakka. Purvītis työskenteli myös Latvian yliopiston arkkitehtiosaston taidejaoksen johtajana ja opetti taideakatemiassa maisemamaalausta. Suuren opiskelijamäärän kautta hänellä on merkittävä vaikutus Latvian 1900-luvun kuvataiteeseen. Suhteidensa avulla hän järjesti 1920- ja -30- luvuilla monia latvialaisen taiteen näyttelyitä Euroopassa.

Neuvostoliitto miehitti Latvian kesällä 1940. Miehityksen jälkeen Purvītis menetti virkansa museon johtajana, mutta sai jatkaa opettajana. Hänen viimeinen näyttelynsä Latviassa pidettiin saksalaismiehityksen aikana vuonna 1942. Kesällä 1944 hänen omaisuutensa ja monet töistään tuhoutuivat, kun saksalaiset ja puna-armeija taistelivat Jelgavan hallinnasta. Saksalaiset evakuoivat Purvītisin ensin Jelgavaan ja sieltä Danzigiin. Danzigista hänet siirrettiin Hesseniin, Bad Neuheimiin, missä hän kuoli.

Tuotantoa

• 
  Talvi (1910)
• 
  Kevättulva (1910)
• 
  Syysaurinko (1909)
• 
  Varhaiskevät (1898–1899)
• 
  Maisemaa ja koivuja (1910)
• 
  Pavasaris (1930)