Viipurin yleisradioasema
Viipurin yleisradioasema oli Viipurissa vuosina 1927–1940 ja 1942–1944 toiminut radioasema, joka välitti Suomen Yleisradion lähetysten lisäksi myös paikallisesti tuotettuja ohjelmia. Asema tunnettiin epävirallisesti Viipurin radiona[1].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustaminen ja alkuvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viipurin radioyhdistyksen perustama asema aloitti lähetyksensä tammikuussa 1927. Lähetin ja radiomastot sijaitsivat Neitsytniemeen johtavan tien varrella olleilla valleilla, ja studiona toimi puhelinyhtiön kahvihuone. Keräysvaroilla ja sähköliikkeiden tuella hankitun aseman aallonpituus oli 214,3 metriä. Se välitti etupäässä Yleisradion ohjelmia, jotka saatiin Helsingistä puhelinlinjoja pitkin. Kuuluvuussäteen kerrottiin olleen kidevastaanottimilla 50–60 kilometriä. Toimintaa rahoitettiin muun muassa kuuntelulupien välittämisestä saadulla palkkiolla.[2]
Vuodesta 1928 lähtien aseman taajuus oli 1 250 kHz, aallonpituus 240 metriä ja antenniteho 0,4 kilowattia[3]. Prahan kansainvälisen radiokonferenssin jälkeen taajuudeksi tuli heinäkuusta 1929 lähtien 1031 kHz (291,2 metriä)[4]. Vuonna 1929 radioyhdistys sopi Yleisradion kanssa perjantain ruotsinkieliset lähetykset korvaavasta paikallisohjelmasta ja sen rahoituksesta[5].
1930-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Posti- ja lennätinhallituksen Viipurin Maaskolaan rakentama uusi 10 kilowatin tehoinen yleisradioasema otettiin käyttöön kesäkuun alussa 1931. Asemarakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Arvo Hänninen. Lähettimen oli valmistanut Marconi’s Wireless Telegraph Company, ja kaksi sadan metrin korkuista antennimastoa oli tilattu A. Ahlströmin Varkauden konepajalta. Ohjelmat siirrettiin entiseen tapaan etupäässä puhelinlinjoja pitkin. Paikallisohjelmia varten saatiin uusi studio lennätinkonttorin talosta Karjalankatu 4:ssä.[6]
Viipurin aseman taajuudeksi tuli tammikuussa 1934 Luzernin radiokonferenssissa sovittu 527 kHz (569,3 metriä). Yleisradion hallintaan siirtynyt asema lähetti vuonna 1934 yhteensä 207 paikallisohjelmaa, minkä lisäksi studio teki 99 esitystä valtakunnalliseen yleisohjelmaan. Viipuri oli tuolloin maaseutuasemista ensimmäinen molemmissa tilastoissa. Sivutoimisena ohjelmapäällikkönä työskenteli 1930-luvulta[7] vuoteen 1944 saakka kaupunginkamreeri Emil Koponen[8]. Paikallisohjelmat sisälsivät muun muassa esitelmiä, pakinoita, lausuntaa, kuunnelmia, soittoa, laulua ja gramofonimusiikkia[9].
Paikallinen ohjelmatoiminta siirtyi Viipurin radioyhdistykseltä Yleisradion ohjelmalautakunnan alaisuuteen alkuvuodesta 1937[10]. Vuonna 1939 aloitettiin yhteistyö Sortavalan, Joensuun ja Kuopion asemien kanssa, jotka osallistuivat aikaisemmin vain Viipurin studiosta radioituun Itä-Suomen lähetykseen. Saman vuoden toukokuussa Viipurin aseman teho nostettiin Marconin uusilla laitteilla 20 kilowattiin.[11]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viipurin yleisradioasema lähetti talvisodan aikana ohjelmaa viimeisen kerran 15. helmikuuta 1940, jolloin sen laitteita ryhdyttiin siirtämään sisämaahan[12]. Edellisenä päivänä aseman pommituksessa sai surmansa teknikko Eino Vääriskoski[13]. Viipurin asemaa korvaamaan rakennettiin sen entisellä taajuudella toiminut yhden kilowatin asema Lappeenrantaan[12]. Viipurin laitteet sijoitettiin Kuopioon, jonka autoon siirretty lähetin oli tuhoutunut pommituksessa Viipurissa[14].
Radioasema aloitti toimintansa uudelleen jatkosodan aikana vuoden 1942 alussa. Se toimi aluksi linja-autossa Papulassa, kunnes huhtikuussa asema siirrettiin puuparakkiin, jonka läheisyyteen oli pystytetty 17 metrin korkuinen puumasto. Aseman teho oli yksi kilowatti ja sen taajuus 610 kHz (492 metriä). Paikallisohjelmaa lähetettiin tunnin ajan sunnuntaisin. Siitä noin puolet oli päämajan sotilashallinto-osaston ohjelmaa, jossa käsiteltiin kotiseudulleen palannutta väestöä koskevia käytännön kysymyksiä.[15]
Viipurin lähetin siirrettiin syyskuussa 1943 puolustusvoimien käyttöön. Tilalle saatiin pieni noin 0,1 kilowatin tehoinen sotasaalislähetin, jonka taajuus oli 832 kHz (360 metriä). Lähettimen kunto oli huono, ja lähetykset laadultaan hyvin heikkoja.[16] Vuoden aikana asema lähetti 74 paikallisohjelmaa, noin 40 jumalanpalvelusta ja yli 20 sotilashallinnon ohjelmaa. Lisäksi tehtiin lähes 50 ohjelmaa radion yleisohjelmaan sekä joukko ohjelmia Kannaksen rintamaradiolle.[17] Helmikuussa 1944 Viipuriin saatiin Porin vanha 0,25 kilowatin lähetin, jonka taajuus oli 610 kHz. Asema lopetti toimintansa 16. kesäkuuta 1944.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zilliacus, Ville: Kun Karjalasta kajahti: Muistiinpanoja Kaakkois-Suomen radiosta vuoteen 1944. Joensuu: Karjalan Liitto, Karjalainen Kulttuurikeskus, 1985. 951-95760-2-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Zilliacus, s. 72.
- ↑ Zilliacus, s. 16–17, 20.
- ↑ Kertomus Oy Suomen Yleisradio – Ab Finlands Rundradion toiminnasta v. 1928, s. 3. Helsinki: Suomen Yleisradio, 1929. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kertomus Oy Suomen Yleisradio – Ab Finlands Rundradion toiminnasta v. 1929, s. 4. Helsinki: Suomen Yleisradio, 1930. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Zilliacus, s. 18.
- ↑ Kertomus Oy Suomen Yleisradio – Ab Finlands Rundradion toiminnasta v. 1931, s. 7–9. Helsinki: Suomen Yleisradio, 1932. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kertomus Oy Suomen Yleisradio Ab:n toiminnasta vuonna 1934, s. 14, 18–19. Helsinki: Suomen Yleisradio, 1935. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kertomus Oy Yleisradio Ab:n toiminnasta vuonna 1944, s. 68–69, 83. Helsinki: Yleisradio, 1945. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Zilliacus, s. 84–85.
- ↑ Kertomus Oy Suomen Yleisradio Ab:n toiminnasta vuonna 1937, s. 12. Helsinki: Suomen Yleisradio, 1938. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kertomus Oy Suomen Yleisradio Ab:n toiminnasta vuonna 1939, s. 16, 43. Helsinki: Suomen Yleisradio, 1940. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kertomus Oy Suomen Yleisradio Ab:n toiminnasta vuonna 1940, s. 40, 55. Helsinki: Suomen Yleisradio, 1941. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Zilliacus, s. 43.
- ↑ Tossavainen, Aune: Kuopion iäntä viisikymmentä vuotta, s. 55, 57. Helsinki: Yleisradio, 1996. ISBN 951-43-0710-0
- ↑ Kertomus Oy Suomen Yleisradio Ab:n toiminnasta vuonna 1942, s. 19, 54. Helsinki: Suomen Yleisradio, 1943. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kertomus Oy Suomen Yleisradio Ab:n toiminnasta vuonna 1943, s. 62. Helsinki: Suomen Yleisradio, 1944. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Zilliacus, s. 74.