Viipurinlahden taistelu (1790)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Viipurin kujanjuoksu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viipurinlahden taistelu
Osa Kustaa III:n sotaa
Päivämäärä:

4. heinäkuuta 1790

Paikka:

Viipurin edusta, Venäjä

Lopputulos:

Ruotsin pyrrhokselainen voitto

Osapuolet

Venäjä

Ruotsi

Komentajat

Vasili Tšitšagov

Kustaa III
Kaarle-herttua

Vahvuudet

50 laivaa
72 kaleeria
8 fregattia
20 muuta kaleeria
8 muuta saaristofregattia
52 muuta kaleeria
21 000 merimiestä ja sotilasta

21 linjalaivaa
13 fregattia
366 pienempää alusta
3 000 tykkiä
30 000 merimiestä ja sotilasta

Tappiot

6 linjalaivaa

7 linjalaivaa
3 fregattia
41 pienempää alusta
6 000 kuollutta

Viipurinlahden taistelu, joka tunnetaan myös Viipurin kujanjuoksuna tai Viipurinlahden läpimurtona, käytiin heinäkuun alkupäivinä 1790 Suomenlahdella Viipurin edustalla. Taistelu oli osa Kustaa III:n sotaa. Se käytiin Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä.

Taistelun kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvella 1789–1790 Ruotsi oli rakentanut kuumeisesti laivastoaan. Ruotsin rannikkolaivasto kasvoikin edellisestä kesästä kaksinkertaiseksi. Näin Ruotsi oli meritaisteluihin huomattavan hyvin varustautunut. Merivoimien päälliköksi ryhtynyt Ruotsin Kustaa III yritti maihinnousua Viipuriin saaristolaivaston ja avomerilaivaston yhteisvoimin, mutta epäonnistui, kun ei päässyt Uuraansalmen läpi. Venäjän laivasto sulki kesäkuun alussa Viipurinlahdelle vievän salmen, ja lahteen nalkkiin jääneelle Ruotsin laivastolle ja kuninkaalle itselleen syntyi erittäin vaarallinen tilanne moneksi viikoksi. Sitkeästi väärästä suunnasta puhaltanut tuuli esti ruotsalaisia yrittämästä pois lahdelta, ja laivojen varastot alkoivat ehtyä. Myös poliittisesti tilanne oli Kustaa III:lle hankala: Euroopassa ja Ruotsissa kulki huhuja kuninkaan toivottomasta tilanteesta, ja kotimaassa oppositio sai tästä vettä myllyihinsä.

Ruotsille tilanne oli hankala, sillä valtakunnan ainoa merkittävä iskuvoima oli jäänyt 20. kesäkuuta loukkuun Viipurinlahdelle: Kuningas Kustaa III, hänen veljensä Kaarle-herttua, yli 30 000 meri- ja maavoimien miestä, 21 linjalaivaa, 12 fregattia, 14 kevyempää avomerialusta, 174 saaristoalusta sekä 54 kuljetusalusta.[1]

Vihdoin tuulen käännyttyä Ruotsin laivasto murtautui saarrosta väkisin 3. heinäkuuta 1790. Ruotsalaisten tappiot tässä Viipurin kujanjuoksussa olivat suuret. Se menetti kymmenen fregattia tai linjalaivaa[2] ja 41 saaristolaivaston alusta. Myös miestappiot olivat massiiviset. Viipurinlahdella olleista 30 000 ruotsalaisesta 6 000 kuoli. Vaikka Viipurin kujanjuoksua pidettiin Ruotsille voittona, siinä aiheutuneet mies- ja alustappiot olivat selvästi suuremmat kuin esimerkiksi surkeana tappiona pidetyssä Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa kesällä 1789.

Vain vajaa viikko Viipurinlahden taisteluiden jälkeen Venäjän saaristolaivasto kävi nykyisen Kotkan edustalla Ruotsin saaristolaivaston kimppuun. Tämä Ruotsinsalmen toinen meritaistelu on Ruotsin merihistorian suurimpia voittoja.

Taistelun nimestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komentaja, VTM Tapani Mattila sanoo teoksessaan Meri maamme turvana että kujanjuoksu olisi tarkkaan ottaen halventava nimitys tästä operaatiosta: hänen mukaansa kujanjuoksu oli alun perin teloitusmuoto ja päättyi tuomitun kuolemaan. Hän itse käyttää tästä operaatiosta nimitystä Viipurinlahden läpimurto.

  • Mäntylä Ilkka, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian pikkujättiläinen, WSOY 1987.
  • Jutikkala Eino, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian käsikirja I, WSOY 1949.
  • Jägerskiöld Stig, Ruotsinsalmi – Kustaan III:n meritaistelut 1788–1790, Otava 1990.
  • Lappalainen, Jussi T.: Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. (suomeksi)
  1. Lappalainen 2011, s. 128.
  2. Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 580. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.